Vappuna oli hyvä tilaisuus puhua Suomesta ja tulevaisuudesta. Vähän yli 100-vuotias Suomi on ollut vaikeuksista huolimatta kansainvälinen menestystarina. Suomen taloudella menee nyt paremmin, mutta saavutettu kasvu ei kuulu kaikille. Liian moni pienituloinen ikäihminen joutuu rahapulassa valitsemaan ruoan ja lääkkeiden väliltä. Nuorten syrjäytyminen, päihde – ja mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet. Erityisesti huumeiden käyttö on lisääntynyt huomattavasti. Syyt ovat syvällä eikä tilanteen korjaamiseen riitä vain hallinnolliset uudistukset. Tarvitaan uudenlaista otetta johtamiseen, mutta samalla myös toisista välittämiseen. Sitä vastuuta ei voi ulkoistaa tai kilpailuttaa.
Suomi tarvitsee fiksuja uudistuksia ja tarvittavat uudistukset pitää viedä maaliin. Seuraava hallitus joutuukin vuonna 2019 kovan paikan eteen, koska sen pitää tehdä ne uudistukset, jotka tältä hallitukselta on jäänyt tekemättä. Suomeen tarvitaan nykyajan haasteisiin vastaava sosiaaliturvauudistus, naisten työllisyyttä ja palkkoja parantava perhevapaauudistus, koulutustasoa ja nuorten asemaa edistävä oppivelvollisuusuudistus, mahdollisuuksien tasa-arvon takaava varhaiskasvatusuudistus sekä työllisyyttä ja yrittäjyyttä tukeva verouudistus. SOTE – ja maakuntauudistus ei ole fiksu uudistus, jos se toteutetaan hallituksen nyt esittämältä pohjalta. Se mikä toimii ei kannata rikkoa. Jotkut sen tuomista virheistä tulevat olemaan peruuttamattomia. Onneksi paljon voidaan korvata seuraavien eduskuntavaalien jälkeen.
Talouden isossa kuvassa kysymys kuuluu, miten kestävällä pohjalla Suomen kasvu on ja mikä on Suomen kasvaneen viennin todellinen jalostusarvon aste? Tosiasiassa olemme palanneet noin 20 vuotta taaksepäin viennin jalostusarvossa. Samaan aikaan Suomen T&K panostukset ovat viime vuosina laskeneet merkittävästi niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla. Meidän pitää entistä tarkemmin pohtia onko maakunnan elinkeinopolitiikka päivitetty 2000–luvulle? Miksi muut maakunnat menestyvät ja me emme? Tässäkin avainsanat ovat osaaminen sekä yhteistyö – yhteistyö julkisen ja yksityisen sektorin kanssa sekä yhteistyö yliopiston ja koulutus-organisaatioiden kanssa. Osaako esimerkiksi Lahti hyödyntää uuden yliopiston, siten että se näkyy jatkossa työpaikkojen ja osaamisen kasvussa?
Pienen maan elinkeinopolitiikan ytimessä ei voi olla muuta muin osaamisen kehittäminen. Siksi koulutuksesta leikkaaminen oli sellainen harhalaukaus, josta joudumme hiihtämään vielä lukuisia sakkokierroksia ennen kuin voimme palata maailman huipulle.
Ville Skinnari