Suuret olivat odotukset – lopputulos jäi ohueksi. Petteri Orpon hallituksen kehysriihestä piti tulla kasvun ja investointien suunnannäyttäjä. Nyt käteen jäi joukko yksittäisiä toimia ilman selkeää kokonaislinjaa.
Yhteisöveron alentaminen pidetään voimassa. Se hyödyttää ennen kaikkea suuria, jo valmiiksi kannattavia konserneja, mutta vaikutukset Suomen talouden kasvuun tai investointien lisääntymiseen jäävät epävarmoiksi. Samalla kyse on noin miljardin euron lovesta valtion talouteen – rahasta, jolle olisi ollut käyttöä.
Kotitalousvähennyksen korotus nousee lähes ainoaksi konkreettiseksi kasvutoimeksi. Se on perusteltu yksittäinen ratkaisu, mutta ei yksin rakenna Suomen kasvua. Tarvittaisiin mittakaavaltaan aivan toisen luokan panostuksia tuottavuuteen, osaamiseen ja infrastruktuuriin.
Lahden näkökulmasta kehysriihen urheilulinjaukset herättävät kysymyksiä. Missä on Lahdessa järjestettävien hiihdon MM-kisojen 2029 miljoonatuki? Kyse on kansainvälisesti merkittävästä tapahtumasta, jolla on suora vaikutus alueen elinvoimaan, matkailuun ja työllisyyteen – mutta vastaavaa selkeää valtion panostusta ei ole nähty.
Samaan aikaan hallitus kohdentaa tukea valikoidusti. Nyt puhutaan yleisurheilun EM-kisojen noin kahden miljoonan euron tuesta. Yksittäinen panostus voi olla perusteltu, mutta kokonaisuus ei ole tasapuolinen. Missä on johdonmukaisuus?
Samalla liikuntapaikkarakentaminen on jäänyt ilman pitkäjänteistä tukea. Jäähallit, kentät ja harjoitusolosuhteet rapistuvat ympäri Suomen. Kyse ei ole vain urheilusta – kyse on kansanterveydestä, nuorten harrastusmahdollisuuksista ja alueiden elinvoimasta. Esimerkiksi Lahdessa odotetaan vanhan ladon tilalle jotain missä liigaa voisi pelata 2030 – luvulla. Missä on valtion viesti liigapaikkakunnille?
Kehysriihen toinen puheenaihe oli kehitysyhteistyö. Perussuomalaiset eivät halua laittaa siihen yhtään mitään. Todellisuudessa juuri kehitysyhteistyöllä vahvistetaan ihmisten mahdollisuuksia elää ja rakentaa tulevaisuutta omassa kotimaassaan. Se on myös Suomen etu. Vai halutaanko todella maailma, jossa yhä useampi joutuu lähtemään liikkeelle – myös kohti Eurooppaa ja Suomea? Perussuomalaisilla ja koko hallituksella on ollut nyt kolme vuotta aikaa laittaa suomalaisten asiat ja arki kuntoon. Tulostaulu kertokoon kaiken heidän osaamisestaan. Maailman kriisejä ja sotia ei voi laittaa syntipukiksi kaikkeen tai kaikkein heikommassa asemassa olevilta leikkaamiseen. Kaikki kokoomuksen taustavaikuttajien esitykset on kiltisti kuitattu.
Tilanne on ristiriitainen. Yhtäällä hallitus keventää verotusta miljardiluokassa ilman varmuutta kasvuvaikutuksista. Toisaalla jätetään tekemättä investointeja, jotka loisivat työtä kotimaassa ja vahvistaisivat pitkän aikavälin kasvua.
Lisäksi on ilmeinen riski, että osa nyt tehdyistä ratkaisuista siirtää kustannuksia tuleville vuosille – käytännössä seuraavan hallituksen kannettavaksi.
Helppoja leikkauskohteita olisi ollut Itärata Oy:n lakkauttaminen ja Turun tunnin junan kaivaminen syvälle maaperään. Miksi Itäradan suunnitteluun työnnetään edelleen rahaa, vaikka jokainen tietää että se ei koskaan tule toteutumaan? Porvoon ja Kouvolan välisen radan rakentamiselle ei ole mitään järkiperusteita. Itä-Suomen kunnissakin on tämä jo osittain ymmärretty.
Suomi tarvitsee suunnan. Nyt nähty kehysriihi ei sitä tarjonnut. Se jäi näpertelyksi, kun tarvittaisiin rohkeita, tasapuolisia ja johdonmukaisia päätöksiä.
Ville Skinnari