Vierailin maanantaina Oslossa. Norjassa järjestettiin parlamenttivaalit, kuten yleensä aina ennen Ruotsia ja Suomea.
Jonas Gahr Støren johtama työnväenpuolue nousi alkuvuoden vaikeuksista huolimatta ykköseksi Norjan parlamenttivaaleissa. Toiseksi vaaleissa kipusi oikeistopopulistinen edistyspuolue, joka tunnetaan erityisesti maahanmuuttovastaisuudesta. Puolue kaksinkertaisti kannattajamääränsä viime vaaleista. Vaalien alla oikeistopuolueet lupailivat suuria veroaleja, mikä ei vakuuttanut norjalaisia. Etenkin varallisuusveron poistamisen vaatiminen varmasti vaikutti monen päätökseen äänestää vasemmistopuolueita. Vasemmiston vaaliteemoissa näkyi selkeästi turvallisuus ja talous. Norjan talous on kunnossa, mutta pinnan alla kytee paljon asioita. Miten suhtautua öljyteollisuuden jatkosuunnitelmiin porauksista? Miten voida hyväksyä merenalainen kaivostoiminta? Sähköautoissa Norja on ykkönen ja siihen on syynsä, koska arvonlisävero poistettiin.
Edistyspuolue nähdään helposti olevan lähellä Suomen perussuomalaisia, mutta näin ei ole. He ovat paljon maltillisempia. Norjan hallitus tulee jatkamaan mitä todennäköisimmin varsin samanlaisena kuin nyt avainministereiden ja luonnollisesti pääministerinä jatkaa Jonas Gahr Støre. Hän on ylivoimaisesti kokenein pääministeri Pohjoismaissa ja etenkin hänen pitkä kokemuksensa ulkoministerinä antaa hänelle erinomaisen osaamisen lisäksi myös tunnettuuden ympäri maailmaa. Norja on tehnyt edelleen pohjoismaista ulkopolitiikkaa ja tunnustanut mm. Palestiinan ilman soraääniä, kuten arvopohjaisen Pohjoismaan pitääkin. Norjalla on itseluottamusta olla omaa mieltä. Sitä kaivattaisiin nyky-Suomeenkin.
Petteri Orpon hallitus nitisee ja natisee, mutta kertoo ulospäin, että yhtenäisyys on vahvaa. Moni ennakoi Suomeen kuitenkin jo hallituksen hajoamista ja uusia vaaleja ennen kevättä 2027. Sen verran paineita alkaa olla etenkin perussuomalaisissa, mutta myös RKP:ssä. Voi vain kuvitella, miten suomenruotsalainen sivistysporvari puree nyrkkiä seuratessaan perussuomalaisten temppuja. Orpon rooli on yrittää pitää kulisseja kasassa. Myös kokoomuksessa alkaa varmasti perinteiset maltilliset äänet voimistua, kun puoleen sisällä alkaa olla se selkeä ”persuklikki”. Suomen valtiontalouden vahvistamisen piti olla Orpon ja Purran hallituksen vahvuus, mutta toisin kävi. Suomen talouskasvu näyttää edelleen nollaa ja työttömyys on kasvanut nopeasti ja alkaa olla jo ennätystasolla. Kuka enää kehtaa puhua hyvinvointivaltion pelastamisesta, koska vahva työllisyys on vahvan talouden ja hyvinvointivaltion perusta? Tai syyttää tilanteesta suhdanteita, kun samaan aikaan muualla Euroopassa sellaista ei ole.
Orpon hallitus on luonut Suomeen systeemisen kriisin, jonka avaaminen tulee olemaan valtava työ kenelle tahansa. Ja ei tästä kaikesta voi Orpoa syyttää, vaan hänen neuvonantajiaan esimerkiksi Etelärannassa. Elinkeinoelämän Keskusliitto, Keskuskauppakamari ja Suomen Yrittäjät ovat nyt saaneet läpi kaikki uudistukset mitä halusivat. Mutta miten Suomen taloudelle kävi? Syitä pitää tietenkin katsoa syvemmältä, mutta elinkeinoelämän nokkamiesten esimiehillä ja naisillakaan ei mene hyvin, koska suomalaiset yritykset eivät ole kasvaneet 10 vuoteen ollenkaan, vaikka ovat globaaleja toimijoita. Sen sijaan on keskitytty osinkojen jakamiseen ja omien etujen ajamiseen. Tässäkin lajissa tulostaulu kertoo totuuden. Se, miten pienyrittäjällä tai tavallisella kansalaisella menee on ongelma, joka on heidän mielestä hyvä siirtää sitten seuraaville hallituksille.
Ville Skinnari