Muistatko, miten joskus koulussa liikuntatunnilla jaettiin joukkueisiin. Sai jännittää jääkö viimeiseksi valituksi. Tuomiosunnuntai saa meidät miettimään, missä joukossa seisomme. Jeesus vertaa viimeistä tuomiota paimeneen, joka erottaa illan tullen lampaat vuohista omiin tarhoihinsa. Jeesus selittää, että taivaaseen pääsevät ne, jotka ovat auttaneet toisia ihmisiä. He ovat tietämättään auttaneet Jeesusta. Mutta miten tämä käy yksiin sen kanssa, että pelastumme yksin uskosta?

Lähestytäänpä asiaa vähän eri suunnalta. Jos meitä kohtaan on toimittu väärin, haluamme, että asia oikaistaan ja meiltä pyydetään anteeksi. Jos minulta varastettaisiin auto, haluaisin sen tietenkin takaisin ja varkaan kiinni vastaamaan teoistaan. Siksi meillä on oikeuslaitos, jotta vääryydet oikaistaisiin. Tieto tuomiosta on hyvä uutinen paljon vääryyttä kokeneelle. Viimeisellä tuomiolla Jumala oikaisee asiat. Tuomio on siis pohjimmiltaan Jumalan rakkauden ja hyvyyden voitto.

Ja tuolla tuomiolla on tuomarina Vapahtaja. Tuomion on tultava, jotta asiat tulevat oikeaan järjestykseen, mutta rangaistuksia ei tule Jeesuksen ristinkuoleman tähden. Emme kykene noudattamaan 10 käskyä täydellisesti. Kun on joutunut katsomaan omaan kyvyttömyyteensä ja pimeyteensä ja joutunut tunnustamaan Jumalan tuomion oikeaksi, silloin siirrytään uskon alueelle. Uskossa voimme ottaa vastaan Jumalan meille lahjoittaman syntien anteeksiantamuksen. Vasta se, joka on kokenut anteeksiannon, oppii elämään laupeudesta ja kohtaamaan toisetkin anteeksiantaen.

Usko kulkee käsi kädessä välittämisen kanssa. Jumala tarvitsee meitä hänen käsikseen auttamaan. Ratkaisevaa on suhteemme Jeesukseen. Kun uskomme häneen, se saa meidät pitämään huolta myös heikommassa asemassa olevista. Uskovan kannalta tuomiosunnuntai on ilon aihe. Se tuomio, jonka Jeesukseen uskova saa, ei ole rangaistus, vaan se on vapautus kaikesta pahasta. Se on siis vapautustuomio.

Sanna Alanen