”Jos rukoilet Jumalalta kärsivällisyyttä, antaako Hän sinulle sitä suoraan, vai antaako Hän sinulle tilaisuuksia kehittää kärsivällisyyttäsi?” Jokseenkin tähän tyyliin kysytään elokuvassa Evan taivaanlahja. Toisinaan rukouksiimme vastataan myönteisesti. Saamme, mitä toivomme, mutta se ei aina ehkä tapahdukaan ihan siten, kuin odotamme. Itse asiassa melko harvoin toivomamme asia vain ilmestyy elämäämme, noin vain vaatimatta meiltä itseltämme mitään.

Joskus myönteinen vastaus rukoukseen voi tulla niin, että Jumala mahdollistaa meille tilaisuuksia tavoitella pyytämäämme ja tukee meitä tuolla matkalla. Monesti se vaatii meiltä itseltämme vaivannäköä ja työtä. Toisinaan taas, jotta saisimme, mitä rukoilemme, meidän pitääkin ensin luopua jostain muusta tai kohdata muutoksia elämässämme, tehdäksemme tilaa uudelle. Siihenkin liittyy usein kasvukipuja tai luopumisen surua.

Samoin on silloin, kun rukoilemme Jumalalta johdatusta elämäämme. Jumalan suunnitelmat elämämme varalle saattavatkin olla erilaiset, kuin mitä itse kuvittelemme tai toivomme. Meidän voi olla myös hyvin vaikea päästää irti omista suunnitelmistamme ja toiveistamme. Rukoilemme ”tapahtukoon Sinun tahtosi”, ja samaan aikaan takaraivossa häilyy pieni ”mutta”. Jospa Jumalalle voisi vain sanella, minkälainen Hänen tahtonsa meidän varallemme olisi hyvä olla.

Rukoileminen, etenkin johdatuksen rukoileminen, on osoitus siitä, että luotamme Jumalaan. Se ei poista elämästämme haasteita tai ikäviä asioita. Voimme kuitenkin luottaa siihen, että emme kulje yksin. Ja toisinaan, saatamme löytää elämästämme sellaisia hyviä asioita tai etappeja, joista emme itse olisi osanneet edes haaveilla. Luottamus ja usko Jumalaan voi olla myös suurta seikkailua.

Mari Ruuska
vs. seurakuntapastori
Launeen srk