Törmäsin netissä videonpätkään näyttelijä Emma Thompsonin haastattelusta. Hän antoi haasteen jokaiselle naiselle, joskin aivan yhtä hyvin myös miehet voivat sitä kokeilla. Haasteena on seistä alasti peilin edessä katsoen itseä niin, ettei ajattelisi yhtään kriittistä ajatusta omasta kehostaan tai miettisi, miten jonkun kohdan voisi saada paremmaksi. Melko haastavaa, eikö?

Väitän, että tapamme tarkastella itseämme kriittisin ja arvostelevin silmin ei rajoitu pelkästään kehonkuvaan. Kovin helposti ajattelemme, että voisimme olla hieman enemmän jotain ja hieman vähemmän jotain muuta. Ja jos saamme joltain kohteliaisuuden tai kehuja, yleisin tapa vastata siihen on vähättely. Sen sijaan, että ottaisimme vain kehut vastaan kiittämällä, alamme väittämään epäsuorasti vastaan, ettei tässä nyt mitään kehuja ansaita ja painamaan itseämme alaspäin.

Suurimpia kehuja tai kohteliaisuuksia, mitä ihminen voi saada, on se, mitä Jumala ajattelee meistä: Sinä olet ihme, suuri ihme. Ja tuo kohteliaisuus päättyy pisteeseen. Se ei jatku määrittelemällä, miten voisimme muuttaa itseämme vielä paremmaksi. Se ei myöskään jatku luettelemalla kaikkia virheitä, joita teemme, vaikka Jumala hyvin tietää, ettemme ole täydellisiä. Ei, sinä olet ihme juuri sellaisena kuin olet.

Vaikka Emma Thompsonin antama haaste on erittäin hyvä ja sitä kannattaa kokeilla, voisin antaa sinulle toisenkin haasteen. Seiso peilin edessä ja sano itsellesi nuo sanat, mitä Jumalakin ajattelee sinua katsoessaan: sinä olet ihme, suuri ihme. Yritä samalla olla ajattelematta mitään kriittistä itsestäsi. Vastaa vain tuohon kohteliaisuuteen Jumalalle: Kiitän sinua siitä.

Mari Ruuska
vs. seurakuntapastori
Launeen seurakunta