Hiljainen viikko ja pääsiäinen on aikaa, jolloin meitä kuljetetaan tunnelmasta toiseen. On pelkoa ja huolta, kun lähestytään Jerusalemia. On riemua, kun Jeesus ratsastaa kaupunkiin, on epätietoisuutta, ja ihmettelyä kiirastorstai-iltana. On surua ja epätoivoa Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta ja kuolemasta. On pääsiäisaamun iloa ja hämmennystä, kun Jeesus nousi kuolleista.
Tässä viikossa on koko ihmisen elämän kaikki tunteet. Ja läsnä on muutoinkin koko inhimillisen elämän kirjo. On hyvyys ja pahuus, pimeys ja valo, epätoivo ja toivo, viha ja rakkaus ja on elämä ja kuolema. Eikö tätä kaikkea ole tässä maailmassa. Erikoista tässä kaikessa on, että Jeesus, joka ottaa pahuuden, heikkouden, pimeyden ja synnin vastaan ja itseensä ja kantaa sen, kääntää ja muuttaa sen. Niinpä kuoleman puusta, rististä tulee elämän puu, niinpä heikkoudesta tulee voima ja viha, jota hän koki, sai hänet rukoilemaan vihamiehilleen armoa.
Tämä kaikki tuli todeksi pääsiäisen ihmeen kautta. Jos Jeesus olisi jäänyt hautaan, olisi kuolemalla ollut viimeinen sana. Samoin paha olisi voittanut hyvän. Mutta ei viha saanut valtaansa rakkautta, sillä pääsiäisihmeen kautta Jumala näytti, että Kristuksella on kaikki valta, yli kaiken pimeän ja pahan. Siksi pääsiäisen ihme on meille rohkaisu, kun pimeys, pahuus ja kuolema uhkaa ja pelottaa. Niillä ei ole viimeistä sanaa, niillä ei ole voimaa, sillä Kristuksen valta yltää yli kuoleman.
Pääsiäinen julistaa: Kristus on ylösnoussut.
Heikki Pelkonen
kirkkoherra