Laskiainen nostaa ensimmäiseksi mieleen mäenlaskun, pitkät pellavat (jos vanhan sanonnat ovat tuttuja) ja mehevät laskiaispullat. Näihin päiviin mahtuu kuitenkin paljon enemmän kuin herkut ja iloiset kelkkämäet. Me laskeudumme tukevan ruuan ja iloisten leikkien kautta paastonaikaan. Alamme valmistautua vuoden vaikuttavimpaan juhla-aikaan: pääsiäiseen.
Juhlat tuntuvat suuremmilta, kun niihin oikeasti valmistaudutaan eikä vain tupsahdeta keskelle suurta surua tai valtavaa iloa. Paastonajan ideana on se, että elämää rauhoitetaan, riisutaan ja hiljennetään. Kun askel on hidastunut ja katse kiinnittynyt tärkeisiin asioihin, on helpompi kulkea matkaa Jeesuksen kanssa. Hän matkasi vääjäämättä kohti Jerusalemia, vaikka tiesi, että siellä on edessä vaikeaa.
Jokainen voi itse miettiä laskiaisesta alkavan paastonajan omat jutut. Jätänkö jotain turhaa ja kuormittavaa pois? Lisäänkö jotain, joka tekee hyvää lähimmäisille ja suhteelle Jumalaan? Olisiko enemmän aikaa rukoukselle, Raamatun lukemiselle, seurakunnan tilaisuuksiin osallistumiselle (nyt kun se on taas paremmin mahdollista). Silloin laskiainen on laskeutumista rauhaan, hiljaisuuteen, Jumalan Sanan valoon.
Jeesus itse on vierellämme paastonajan matkalla. Siellä ei tarvitse pärjätä vain hernekeiton ja kermapullien voimalla. Ne kalorit on äkkiä kulutettu. Jeesus on matkakumppani, joka rohkaisee, armahtaa ja siunaa. Joka päivä.
Riitta Särkiö