Monille meistä on rippikoulussa opetettu armosta näin: ARMO = Ansioton Rakkaus Minun Osakseni. Tämä näppärä muistisääntö on kyllä hyvin tiivistetty, mutta mitä se oikein tarkoittaa minun elämässäni ja arjessani?

Monen kysymys läpi elämän on, miten kelpaan toisille? Olenko tarpeeksi hyvä? Saanko olla oma itseni ja tulla rakastetuksi tällaisena kuin olen? Jokainen kaipaa tulla nähdyksi ja kuulluksi – ja hyväksyvä katse tai ymmärretyksi tuleminen voi olla vapauttava ja eheyttävä kokemus. Samalla se voi olla kokemus myös armosta, siitä, että minä riitän, minä kelpaan, minä en ole yksin.

Viime vuoden loppupuolella ilmestyi Pipiliaseuran tuore raamatunkäännös uudesta testamentista. UT2020 käännöksessä kieltä on päivitetty nykykielelle niin, että evankeliumeja ja Paavalin kirjeitä olisi helpompi lukea. Käännöksellä on haluttu tuoda Raamatun sana lähemmäs erityisesti nuoria lukijoita. Siksi myös monia vanhoja, tuttuja käsitteitä on sanoitettu toisin unohtamatta niiden alkukielistä ja -peräistä merkitystäEsimerkiksi juuri sana armo on jossakin kohtaa korvattu sanoilla lahja, hyvyys, suloisuus tai suosio.

Se, että olemme Jumalan armahtamia ja hänelle rakkaita, on meille suloinen lahja. Se on osoitus Jumalan hyvyydestä ja suosiosta meitä kohtaan. Armo on sitä, että Jumalalle sinä riität, sinä kelpaat – ja hänen kanssaan et koskaan ole yksin.

Pauliina Hatakka