Jokainen kaupassa käynyt on varmasti huomannut joulun lähestyvän. Odottaminen on alkamassa. Odotus on tietoisesti pysähtymistä siihen, mikä vielä on tulossa. Näin olen kuullut jonkun sanoneen.
Lapsi odottaa joulun aikaa ehkä puhtaammalla tavalla, kuin aikuinen. Hän ei laske päiviä pelkästään siksi, että haluaisi niiden kuluvan nopeammin. Lapselle odotus on täyttymystä, joka kasvaa hitaasti sitä mukaa kun joulukalenterin luukkuja avataan.
Me aikuisille odottaminen on usein vaikeampaa. Me opettelemme elämään niin, ettei meidän tarvitse odottaa mitään. Saatamme olla malttamattomia. Mutta syvällinen odotus on elämän perustyyppi: odotamme syntymää, paranemista, rauhaa. Mikään todella merkittävä ei saavu tilauksesta.
Joulun odotus puhuu juuri tästä. Se muistuttaa, että keskellä pimeintä aikaa valo ei synny meidän ponnistuksestamme, vaan se tulee luoksemme. Adventin teksti-ihmeeksi kutsuttu sanaleikki sopii siihen: ihme tapahtuu ihmeellisesti, mutta se tapahtuu hiljalleen, aina uudelleen.
Vuoden harmaimpaan aikaan on ehkä hyvä jo alkaa odottamaan jotakin. Se tuo meille toivoa. Sitä jokainen tarvitsee tähän sateen keskelle.

Ville Hakulinen

