Muistan, kun yliopistossa silloinen opettajamme Eero Huovinen puhui uskon silmälaseista. Hän tarkoitti, että uskon kautta asioita nähdään kuin tarkemmin tai toisin. Heprealaiskirje puhuukin siitä, kuinka uskon silmin nähdään sitä, mitä ei nähdä.
Kynttilänpäivän evankeliumi kertoo vanhasta Simeonista, joka ottaa Jeesus-lapsen syliinsä ja kiittää Jumalaa tästä lapsesta ja Jumalan pelastuksesta, jonka hän on tässä lapsessa valmistanut. Uskon silmin Simeon siis näki jotain sellaista, mitä ei luonnollisin silmin nähdä.
Voimmeko me nähdä jotain sellaista, mitä ei luonnollisin silmin nähdä. Usein katsomme omiin mahdollisuuksiimme ja omiin voimiimme. Mutta voisimmeko nähdä Jumalan mahdollisuuksia ja hänen voimaansa? Järkemme voi sanoa, ettei jostakin asiasta ole ulospääsyä. Mutta silloin kysytään uskon luottamusta ja rohkeutta luottaa Jumalan mahdollisuuksiin.
Hän, joka on luonut kaiken ja hän, joka on herättänyt Kristuksen kuolleista, hän kykenee myös tänään toimimaan ja auttamaan. Siksi saamme katsoa tätä maailmaa ja omaa elämäämme kuten Simeon katsoi pientä Jeesus-lasta ja näki Jumalan teot, jotka eivät olleet vielä nähtävissä.
Heikki Pelkonen,
kirkkoherra Laune