Kolmannen adventin psalmi 85 maalaa eteemme suurenmoisen maailman, toiveiden täyttymyksen:
”Herra lupaa rauhan kansalleen, omilleen! Hän antaa apunsa niille, jotka häntä palvelevat, ja niin meidän maamme saa takaisin kunniansa. Laupeus ja uskollisuus kohtaavat, oikeus ja rauha suutelevat toisiaan. Uskollisuus versoo maasta ja oikeus katsoo alas taivaasta.”
Jumala lupaa näin monia hyviä asioita. Juuri tätä me kaipaamme tähän kummalliseen maailmaamme ja omaan elämäämme: laupeutta, uskollisuutta, rauhaa ja oikeutta. Kuinka tarvitsemmekaan sitä, että Jumala on meille laupias ja rakastava. Laupeutta kaipaa myös lähimmäinen: sitä, että autamme, kuuntelemme, välitämme.
Uskollisuuskin on elämän peruspilari. Se merkitsee sitä, että voimme luottaa Jumalan järkkymättömään läsnäoloon. Hän on uskollinen. Hän ei koskaan hylkää meitä. Lähimmäisiltäkin kaipaamme uskollisuutta: sitä, että lupaukset pidetään ja sitoutuminen toisiimme pitää. Pettäminen tuntuu niin pahalta.
Rauhaa ja oikeutta tämä maailma suorastaan huutaa, niitä se tarvitsee kipeämmin kuin ehkä mitään muuta. Me pienet ihmiset olemme aika voimattomia saamaan aikaan oikeutta ja rauhaa maailmalla. Toiset päättävät, toiset neuvottelevat. Mutta meillä jokaisella on oma elämänpiirimme, jossa voimme pyrkiä laupeuteen, uskollisuuteen, rauhaan ja oikeuteen.
Suurien tavoitteiden edessä tärkeintä on pyytää apua Jumalalta. Rukouksessa voimme jättää elämämme haasteet ja tämän maailman tarpeet Jumalan suuriin käsiin: Herra, armahda meitä kulkiessamme kohti joulua. Anna meille rauhaa ja laupeutta! Aamen.
Riitta Särkiö