Toukokuun loppu ja kesäkuun alku ovat omassa elämässäni usein kiireistä ja samalla innostavaa aikaa. Kesän rippikoulut ovat juuri alkamassa. Toukokuu kuluu viimeisiä valmisteluja tehdessä, isosia rohkaistessa ja kuluneesta isoskoulutusvuodesta kiittäessä. Miten upeaa onkaan taas päästä pohtimaan elämän suuria kysymyksiä yhdessä nuorten kanssa!
Kesän ensimmäinen leiripäivä on usein täynnä jännitystä – kuka nukkuu missäkin, mitä tehdään illalla, ja löytyykö kavereita. Mutta jo ensimmäisen iltahartauden aikana tapahtuu usein jotakin hiljaista ja suurta: yhteys alkaa syntyä.
Samalla kun valmistaudumme leireihin, alamme kirkkovuodessa lähestyä Helluntaita – Pyhän Hengen vuodattamisen juhlaa. Elämme Pyhän Hengen odotusta. Ylösnoussut Jeesus lupasi, että me emme jää tänne yksin. Hän lupasi lähettää meille Puolustajan, Totuuden Hengen, joka kulkee kanssamme, rohkaisee ja synnyttää uskoa. Pyhä Henki on kuin tuuli, sitä ei voi nähdä, mutta sen vaikutukset näkee ja tuntee!
Elämässä on paljon hetkiä, jolloin kaipaamme puolustajaa, rohkaisijaa ja yhteyttä toisiin. Silloin voimme luottaa siihen, että Jumala on läsnä – Henkensä kautta. Milloin sinä olet viimeksi kaivannut rohkaisua? Entä hetkeä, jolloin olet kokenut olevasi osa jotakin suurempaa?
Maija-Reetta Katajisto