Kohta on palmusunnuntai. Suomessa korvataan palmunoksat pajunkissoilla, täällä kun eivät palmut kasva eikä luonnossa ole vielä oikein mitään muuta elävää kuin pajunkissat. Niitä meillä koristellaan virpomavitsoiksi. Pajunoksia heilutetaan palmujen korvikkeena, kun otetaan vastaan Jeesus-kuningasta. Samalla toivotetaan terveyttä ja siunausta… kaikki tuoreeks’ terveeks’.
Aasikin on meillä aika vieras eläin. Meillä suomenhevoset olivat arkisia työeläimiä, niillä Jeesus olisi ratsastanut, jos hän olisi elänyt täällä pohjoisessa. Palmusunnuntain tapahtumissa pitää siis vähän täällä Suomessa soveltaa. Mutta yhtä en tästä kertomuksesta vaihda. Jeesus pysyy tapahtumien keskuksessa, häntä ei voi millään tai kenelläkään korvata.
Jeesus tuli Jerusalemiin juhlittuna auttajana, parantajana, opettajana, Jumalan lähettämänä messiaana. Kansa tunnisti hänet ja lauloi hoosiannaa. Jeesus lähti Jerusalemista kaupungin ulkopuolelle häväistynä ja pilkattuna, kuolemaan tuomittuna.
Jokaisella askeleellaan hän toteutti Jumalan tahtoa. Kaikessa Jeesus osoitti rakkauttaan ihmisiä kohtaan. Rakkaus ilmeni hyvissä teoissa, se tuli todeksi ristillä, kun Jeesus otti kantaakseen kaikkien ihmisten synnit. Hän levitti kätensä ja näytti: näääääin paljon teitä rakastan.
Riitta Särkiö