”Sivilisaatioiden konflikti lähestyy. USA ja Venäjä näyttävät neuvottelevan rauhasta eurooppalaisten päiden yli. Euroopan johtajat hätäkokoukseen. Venäjä lisää läsnäoloaan itä-rajalla.” Nämä otsikot ovat viime päivien sanomalehdistä. Historianopettajan roolissani miettisin todennäköisesti sitä, miten nämä uutisotsikot rinnastuvat vuoden 1939 otsikoihin. Toki maailman tilanteessa on nyt oleellisesti erilaista kuin vuonna 1939, mutta hiukan pelottavalta tälläinen uutisointi voi tuntua. Siksi on hyvä muistaa, että uutismedia antaa usein maailmasta yksipuolisen ja negatiivisen kuvan.
Uutisjuttujen rinnalla olen lukenut hollantilaisen historioitsijan Rutger Bregmanin teosta ”Hyvän historia”. Kirjassa Bregman muistuttaa, että lukuisien selvitysten ja tilastojen mukaan elämme kuitenkin paremmin kuin koskaan aiemmin. Tauteja on vähemmän, ihmisten varallisuus on kasvanut, elämme pitempään ja elämämme on lähes kaikilla mittareilla parempaa kuin menneinä vuosikymmeninä. Kirjailija myös muistuttaa, että ihmisten kannattaa uskoa toisten ihmisten hyvyyteen. Hyvää jakamalla ihmisten välinen luottamus lisääntyy. Vaikka tälläiset ajatukset voivat tuntua tässä ajassa hiukan epäuskottavilta, niin silti mietin, ettei kannata antaa diilipolitikointiin hurahtaneiden ja häikäilemättömien valtiojohtajien masentaa mielenmaisemiamme.
Tulevan sunnuntain evankeliumissa Jeesus kertoo vertauksen kylväjästä. Siitä, kuinka uskon siementen itämiselle ja kasvulle on erilaisia maaperiä. Jumala lämmittää maaperää, antaa kasvun ja tuottaa hyvän sadon. Jokaisessa, joka haluaa kuulla hyvän sanoman ja haluaa sitä kertoa eteenpäin. Etenkään nyt ei ole hyvä kylvää epätoivon ja vihan siemeniä, niitä on aivan riittämiin. Nyt on kylvettävä toivon siemeniä. Ahkerasti, jotta jaksamme luottaa Hyvyyden voimaan pahan tuhotöistä riippumatta.
Virrestä 600:
Suo Herra, toivon kynttilöiden loistaa. Jää keskellemme, Kristus, rauha tuo!
Pastori Kati Saukkonen