Mikkelinpäivän seutuvilla ajattelen enkeleitä. Joosuan kirjassa on jännä kohtaaminen Joosuan ja tuntemattoman miehen välillä. Joosualla on nykyihmisellekin tuttu ajattelutapa, jossa jaotellaan ihmisiä meihin ja muihin, samanlaisiin ja erilaisiin. Joosua kysyy tuntemattomalta miekkaa kantavalta mieheltä: Oletko meikäläisiä vai vihollisiamme? (Joos. 5:13–15). Joosuan mielestä muita vaihtoehtoja ei ole: olet meidän puolellamme tai meitä vastaan.

Joosuan vaihtoehdottomaan kysymykseen tämä hahmo vastaa: ”En kumpaakaan.” Hän jatkaa olevansa Jumalan näkymättömien joukkojen päällikkö, enkeli. Hän on ihan omassa lajissaan. Kukaan ei voi omia häntä yksin itselleen.

Jumala toimii tässä maailmassa monin eri tavoin. Enkelit ovat hänen työnsä tekijöitä, näkymättömiä varjelijoita, johdattajia, Jumalan sanansaattajia. Raamatussa Jumala usein puhuu juuri niin, että enkeli ilmestyy ihmiselle ja kertoo, mitä asiaa Jumalalla on. Näin käy vaikka tulevalle Herran äidille Marialle, Marian miehelle Joosefille, paimenille öisellä laitumella.

Jumala puhuu meillekin Raamatun kautta ja varmasti myös kuin enkelin suulla, meidän mielessämme, unessa, sisäisenä varmuutena. Me emme voi omia enkeliä yksinomaan meidän varjelijaksemme, sotimaan vain meidän asiamme puolesta. Jumala katsoo kokonaisuutta, koko maailmaa ja ohjaa meitä, kun vain kysymme hänen tahtoaan.

Jumala, kulje meidän kanssamme. Lähetä pyhät enkelisi varjelemaan meitä. Opasta meitä katsomaan kaikkia ihmisiä rakkaudella. Aamen.

Riitta Särkiö