Tänään mietin sinua, Maria, Jeesuksen äiti. Oliko sinulla unelmia? Varmasti oli. Kaikilla nuorilla on jonkinlaisia haaveita tai toiveita, vaikka tulevaisuuden suunnitelmat olisivatkin vielä hakusessa. Ja saavat ollakin! Tosin sinulla, Maria, oli aika selvää, millainen tulevaisuutesi olisi. Olit siinä ajassa ja kulttuurissa hyvässä tilanteessa, sinut oli luvattu vaimoksi hyvälle miehelle, joka pystyi elättämään sinut ja tulevan perheenne. Ehkä unelmasi olikin päästä rakentamaan kotia, olla hyvä emäntä ja puoliso. Hieno unelma, joskin nykynaisen korvaan saattaa tuntua siltä, että unelmia voisi olla enemmänkin. Ajat olivat niin erilaiset.

Mikä meidän unelmiamme rajoittaa tässä ajassa? Uskon, että elämä antaa meille tietyt raamit. Mutta niiden sisällä, lähes kaikki on mahdollista, jos vain on valmis tekemään työtä tavoitteidensa eteen. Etenkin Suomessa ne raamit ovat vieläpä melko kapeat. Toki täälläkin toisten elämässä on enemmän rajoittavia tekijöitä, kuin toisilla. Mutta suurimmat rajoitteet ovat usein päässämme. Uskottelemme itsellemme, ettemme pysty tai ettemme ansaitse. Mistä saisimme enemmän rohkeutta tavoitella unelmiamme? Koska totta kai me ne ansaitsemme!

Kun sait kuulla uskomattomasta tehtävästäsi, jota Jumala sinulta toivoi, mitä mahdoit ajatella? Suostuit siihen, vaikka varmasti tiesit, että kaikki unelmasi saattaisivat musertua sen myötä. Raskaus ennen avioliittoa, eikä tuleva aviomiehesi ole edes lapsen isä. Olisit voinut jäädä lapsen kanssa aivan tyhjän päälle. Ehkä joutunut kaduille kerjäämään päivittäisiä ruoka-annoksianne. Luottamuksesi Jumalaan oli aivan käsittämättömän luja.

Olit myös uskomattoman vahva. Tulevaisuutesi muuttui kertaheitolla, mutta uusista lähtökohdista käsin lähdit rohkeasti rakentamaan elämääsi. Toisinaan meidänkin unelmiltamme ja tulevaisuudensuunnitelmiltamme putoaa pohja. Voisimmeko siinäkin oppia jotain sinulta? Yrittäisimme löytää uuden suunnan ja uudet haaveet luottaen siihen, että kyllä me pärjäämme. Kävi, miten kävi.

Mari Ruuska