Kato mua – huutaa lapsi vanhemmalleen, kun haluaa tulla nähdyksi. Usein lapsi joutuu toistamaan pyyntönsä saadakseen vanhempiensa huomion. Kaipaamme toisen hyväksyvää katsetta myös aikuisina, perheessä, ystäväpiirissä ja työyhteisössä.
Sunnuntain evankeliumitekstissä (Luuk. 7:36–50) Jeesus aterioi Simon-nimisen fariseuksen luona. Fariseukset tunsivat tarkkaan juutalaisen uskontonsa säädökset ja valvoivat niiden toteuttamista. Usein he keskustelivat Jeesuksen kanssa uskon asioista.
Paikalle saapuu nainen, jonka tiedetään elävän syntistä elämää. Nainen suree elämäänsä, itkee syntejään. Simon katsoo naista halveksien, hän toivoo, että Jeesus käskisi naista poistumaan.
Erilaisia katsojia ja katseiden kohteita: naisen sisäänpäin kääntynyt, Simonin tuomitseva ja Jeesuksen sydämiin näkevä, armahtava ja parannukseen kutsuva katse.
Jeesus sanoo: ”Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka, kun tänne tulin. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä. Hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.” Ja hän sanoi naiselle: ”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.”
Tekosi ja ulkoinen asemasi eivät ratkaise sitä, miten Jumala näkee sinut. Syntejään katuva, Vapahtajaansa turvautuva saa osakseen Jumalan rakkauden. Jumala antaa Poikansa työn kautta anteeksi sen, mihin anteeksiantoa kaipaamme ja pyydämme.
Osaammeko pyytää anteeksi katsetta, jolla tuomitsemme toisen ihmisen? Vaikka Luukas ei kerro, pyysikö fariseus anteeksi kovaa asennettaan, myös omahyväisyyden saa uskoa anteeksi. Siunattua paastonaikaa Sinulle.
Johanna Hurtig
Vs. kappalainen
Launeen seurakunta