Oletko käynyt tänä kesänä metsässä? Poimimassa marjoa? Vihtaa tekemässä? Muuten vaan kävelemässä?

Kesä alkaa olla lopuillaan, metsä on hiljennyt tai äänet ovat nyt erilaisia kuin alkukesästä. Omalla metsäkävelylläni eilen näin joutsenemon opettamassa jo hyvänkokoisia poikasiaan lentohommiin, se huuteli niille ja läpytteli siipiään ja poikaset tekivät perässä. Mustikat olivat vielä hyviä, puolukat kypsymässä. Metsä tuntui vielä kesäiseltä ja niin kauniilta. Jumala on luonut kauniin luonnon meille ihmisillekin kuljettavaksi ja koettavaksi. Metsä onkin monen suomalaisen oma pyhä paikka ja ”kirkko”.

Mutta myös harmia kohtaisin. Niskassa kulki ja kihelmöi hirvikärpäset. Seurana ollut koira kieri jonkun eläimen suuressa jätöskasassa ja sen turkki haisi ihan hirveälle (hirvelle?). Lämmin päivä nosti hien pintaan.

Nämä nyt olivat kumminkin pieniä harmeja. Mutta ne saivat miettimään, että elämässä Jumalan kanssakaan ei voi välttyä hankalilta ja vaikeilta asioilta. Ja kuitenkin, niidenkin keskellä saa luottaa olevansa turvassa. Psalmissa 8 sanotaan näin: ”Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen – mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistata. Mikä on ihmislapsi! Kumminkin pidät hänestä huolen!”

Jumala tietää missä olet. Jumala muistaa sinut. Hän pitää huolta.

Pastori Kati Saukkonen