Sunnuntain raamatuntekstissä Jumala puhuttelee meitä vakavin sanoin: ”Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa, ottakaa oppia menneistä ajoista! Valitkaa oikea tie ja kulkekaa sitä, niin löydätte rauhan.” (Jer. 6:16)

Kun olen kulkenut metsässä mustikoiden perässä, pyörinyt ympäri nenä kiinni sinisissä mättäissä, en joskus enää tiedä, mistä löytyy lähtöpaikka ja määränpää. Metsä ja suo eksyttävät helposti, jos ei ole tarkkana. Hätääntymisen sijasta kannattaa pysähtyä ja katsoa rauhassa ympärilleen. Mistä tulin, mistäpäin aurinko paistaa, mistä kuuluu autotien kohina, onko kännykässä virtaa ja palkkeja?

Elämässäkin voi eksyä, vakavin seurauksin. Jumala on kutsunut ihmisiä lähelleen ja osoittanut hänen tahtonsa mukaisen tien, mutta me vastaamme näihin hyviin kutsuihin joskus ihan samoin kuin muinaiset israelilaiset Jeremian kirjassa (6:16-19): emme kulje Jumalan neuvomaa tietä, emme kuuntele hänen ääntänsä. Silti Jumala kutsuu uudestaan. Hän etsii eksyneitä. Hän antaa joka aamu uuden polun pään ja uuden armon.

Marjametsässä haluan löytää ämpärini kanssa pois, ja yhtä lailla elämässä toivon pääseväni myös perille. Kristityillä ei ole mielessä ainoastaan matkanpää: rauha Jumalan luona. Tärkeää on myös tiellä kulkeminen. Rauhaa saa kokea myös jo matkalla ollessa: Jumala on kanssani, Jeesus on pelastajani tiellä ja tien päättyessä.

Riitta Särkiö