Onko sinulla joskus ollut sellainen tunne, että haluaisit tukkia jonkun suun? Itse olen ainakin joskus toivonut, että toinen ihminen olisi vain hiljaa. Usein nämä tilanteet ovat liittyneet siihen, että toisen ihmisen sanat ovat satuttavia tai halventavia, ikäviä sanoja.
Tämän viikon evankeliumitekstissä kerrotaan, että Jeesus oli tukkinut kiusaajiensa suut, saanut heidät vaikenemaan. Monetkin ryhmät yrittivät saada Jeesuksen puhumaan itsensä pussiin ja tekemään itsensä naurunalaiseksi. Mutta lopputulos oli aina hämmennys: hän opetti niin kuin se, jolla on valta.
Sosiaalisessa mediassa on helppo lyödä lyötyä ja retostella toisten epäonnistumisilla. Luulen, että harva puhuisi ystävälleen samalla tavalla, jolla kommentoidaan julkkisten ihmissuhdeasioita tai mokia. Nämä eivät rajoitu vain sosiaaliseen mediaan, vaan kipeitä sanoja sanotaan kouluissa, työpaikoilla ja rappukäytävissä. Joskus sitä huomaa kaipaavansa Jeesusta rinnalleen, kun pahat kielet satuttavat ja pilkka ei lopu millään. Raamatussa luvataan, että Hän on läsnä aina siellä, missä on kipua, häpeää ja kärsimystä. Hän on läsnä silloin, siinä vierellä – itkemässä itkevän kanssa. Näissä hetkissä Hän kuiskaa hiljaa: älä sinä vihaa, vaan rakasta!
Maija-Reetta Katajisto
Nuoriso- ja rippikoulutyön vs. kappalainen