Onko Jumala olemassa? Onko Raamattu totta? Voiko tervejärkinen nykyihminen oikeasti uskoa, kuten kirkko opettaa? Monia kysymyksiä, joihin on vaikea, ellei jopa mahdotonta löytää vastausta, joka tyydyttää kaikkia. On ehkä helpompaa tai ainakin luontevampaa epäillä kuin uskoa, mutta Raamatun mukaan epäily on aivan luonnollista. Kerrotaanhan Raamatussa Tuomaksesta, joka ei suostunut uskomaan edes hyvien ystäviensä vakuutteluja siitä, että Jeesus oli noussut kuolleista.
Ehkäpä ristiriita Tuomaksen ja muiden opetuslasten mielenmaiseman välillä oli liian suuri, jotta sanalliset vakuuttelut olisivat olleet otettavissa vastaan. Kun elämässä on raskaita vaiheita, on vaikea saada kiinni ilosta. Tai toisin päin, kun elämässä on paljon iloa, on vaikea samaistua sellaisen mielenmaisemaan, joka kulkee jotenkin syvissä vesissä.
Ajattelen kerran kohdanneeni Jumalan, juuri sellaisella hetkellä kun elämässä näytti olevan vain monta suljettua ovea edessä. Silloin avautui pieni ovi raolleen ja valtavan suuri ilo täytti koko olemuksen. Tämän kokemuksen myötä luulen oivaltaneeni jotain oleellista opetuslasten kokemuksista, kun he pääsiäisen jälkeen kohtasivat Jeesuksen. Suru, pelko ja epätoivo katosivat ja tilalle tulivat ilo ja toivo.
Usko ja luottamus ovat asioita, jotka eivät voi syntyä toisen vakuuttelujen kautta, vaan itse kokemalla.
Hanna Suominen
kappalainen
Launeen seurakunta