Helmikuun hangilla hiihdellessä sydän alkaa keventyä. Valon määrä alkaa lisääntyä ja mieli virkistyä pitkän talven jälkeen. Kuljemme kohti kevättä! Kirkkovuoden kierrossa alamme hiljalleen valmistautua paastonaikaan ja matkaan kohti pääsiäistä.
Sunnuntain evankeliumissa Jeesus kertoo kuuluisan vertauksen kylväjästä, jonka kylvämät siemenet tuottavat erilaista satoa kasvupaikkansa mukaan. Jeesuksen vertauksessa kylväjä kylvää runsaalla kädellä, siemenet putoilevat muuallekin kuin keskelle peltoa. Viime keväänä harrastin itse pienviljelyä omalla parvekkeellani. Ei siitä kovinkaan paljon satoa tullut, vaikka jokainen siemen ja taimi istutettiin multaan tarkasti harkiten ja hellästi omin käsin. Kun Jumala kylvää sanaansa, siemeniä ei asetella yksitellen pellolle, vaan niitä kylvetään runsaasti, säästelemättä.
Siinä on jotain hyvin lohdullista. Jumalan rakkaus meitä kohtaan on ylenpalttista, tuhlailevaa. Sama siemen kylvetään niin hyvään kuin huonoonkin maahan. Jumala ei ole saita rakkautensa kanssa. Siinä kylvössä on mukana armo, siinä kylvössä on mukana rakkaus. Se kylvö on omistettu sinulle, minulle, heille ja meille, vaikka keille.
Maija-Reetta Katajisto