Kirkkovuosi päättyy tänä viikonloppuna tuomiosunnuntaihin. Joku kavahtaa pyhäpäivän ankaraa nimeä. Se puhuu aikojen lopussa tulevasta viimeisestä tuomiosta: siitä, että Jumala tutkii kaikki ihmiset, jokaisen ihmisen iankaikkinen kohtalo käy ilmi. Päivän nimi on jylhä, mutta asialle en mitään voi. Maailmanlopussa joudun tuomiolle.
Tuomitseminen ei kuitenkaan ole Jumalan mieluisinta ja ominta työtä. Hän on ennen kaikkea rakastava Isä. Hän on täynnä laupeutta ja armoa, eikä halua mitään muuta enempää kuin juuri pelastaa ihmisiä. Siksi tuomiota ei tarvitse pelätä. Jumala on valmistanut jokaiselle ihmiselle pääsyn tuomion alta pelastukseen.
Jeesus on tämä tie synnistä armoon. Hän otti päälleen kaikkien ihmisten pahat teot, ihan niin kuin hän olisi ne kaikki tehnyt. Hän suostui ristille. Tämän sovituksen takia meitä ei enää laiteta tilille synneistämme. Me saamme kaiken anteeksi, jos vain tällainen käsittämätön lahja meille kelpaa.
Tuomiopäivä on siksi myös armon päivä. Silloin tutkitaan, mutta myös armahdetaan ja kutsutaan ikuiseen iloon. Näin isojen asioiden edessä rukoilemme: Herra, armahda meitä. Anna meidän suostua tunnustamaan syntimme ja ottamaan vastaan sinun armosi. Kiitos, että rakastat meitä. Aamen.
Riitta Särkiö