Raamatussa meitä kehotetaan antamaan toisillemme anteeksi. Matteuksen evankeliumissa Jeesus sanoo jopa niin, että meidän on annettava anteeksi, koska muuten taivaallinen isämmekään ei anna meille anteeksi. Ajattelen, että tämä Jeesuksen opetus alleviivaa, kuinka vaikeaa todellinen anteeksiantaminen on.
Luterilaisina kristittyinä me olemme armon suhteen ehdottomia. Omat teot eivät meitä pelasta, ei edes toisille anteeksiantaminen voi ostaa meille Jumalan armoa ja anteeksiantamusta. Kaikki on lahjaa.
Anteeksiantaminen on kuitenkin asia, johon meitä kehotetaan ja jopa käsketään. Miksi se on niin vaikeaa? Miksi on niin vaikeaa päästää irti katkeruudesta? Joskus tarraamme kiinni kokemaamme pahaan. Onko niin, että toisinaan meitä kohtaan tehdystä vääryydestä tuleekin yksi persoonan rakennuspalikka. Kuka minä olen, jos päästän irti, annan anteeksi ja jatkan elämääni? Anteeksiantaminen vaatii uskallusta. Aito anteeksiantaminen on koetun vääryyden hyväksymistä ja siitä irti päästämistä. Anteeksiantamisessa on uskomaton, vapauttava voima.
Se ei kuitenkaan ole helppoa. Ei ole helppoa tyynesti hyväksyä ja päästää irti asioista, jotka ovat satuttaneet. Saamme anteeksiannon vaikeuden edessä pyytää apua Jumalalta. Saamme luottaa siihen, että Jumalan armosta ja rakkaudesta meitä kohtaan riittää ammennettavaa myös toinen toisillemme.
Maija-Reetta Katajisto