Ollessani 1. luokalla koulussa, koin ehkä koko elämäni ihmeellisimmän ja hämmästyttävimmän asian. Ainakin se oli koko siihenastisen elämäni hämmästyttävin asia. Ja vaikka olen myöhemmin kokenut varmasti ihmeellisempiä asioita, en ole ehkä ikinä myöhemmin hämmästynyt mistään yhtä valtavasti.

Tilanne alkoi aivan tavallisesti, olimme käyneet koulua jo muutaman viikon ja kuvittelin jo tietäväni miten koulupäivät ja oppitunnit sujuvat. Tunti alkoi kuten ennenkin, mutta yht´äkkiä luokan eteen oli asetettu valkoinen kangas, jossa näkyi kuva. Kaikista hämmästyttävintä oli, että opettaja selvästi osoitteli kynällä kuvia, jotka näkyivät valkokankaalla. Koko lopputunti minulla meni siihen, kun ihmettelin, miten tämä oli mahdollista, koska mielestäni opettaja vain istui oman pöytänsä takana.

Myöhemmin tietysti opin, että kyseessä oli piirtoheitin eikä se hämmästyttänyt enää laisinkaan. Luokan muut oppilaat olivat ehkä minua viisaampia tai hoksaavampia, koska heitä piirtoheitin ei ollut hämmästyttänyt yhtään ja myöhemmin tunsin itseni hieman tyhmäksi hämmästeltyäni piirtoheitintä niin paljon.

Ihmisillä on halu näyttää tai kertoa toisia hämmästyttäviä asioita. Ainakin televisiota katsoessa, saa nähdä ja kuulla mitä ihmeellisimpiä asioita luonnosta, eläimistä tai ihmisten elämästä eri puolilta maailmaa. Jopa niin ihmeellisiä, että välillä on vaikea uskoa, vaikka näkee.

Vaikka uskon kanssa on hieman toisin, kuuluu siihenkin samanlainen hämmästyksen elementti. Uskoa ei pysty selittämään järjellä, vaan usko näyttäytyy järkevänä vain uskon avulla. Ei ihme, että Jeesus aiheutti paljon ristiriitaisia ajatuksia elinaikanaan ja myöhemminkin.

Hanna Suominen
kappalainen, Launeen srk