Kirkon kasvatuksen päivien teemana oli tänä vuonna rauha. Olin Jyväskylän koulutuspäivissä mukana osallistujana. Muutaman kiireisen ja pitkän koulutuspäivän jälkeen huomasinkin jo kaipaavani oman kodin rauhaa. Levottomuus ja kiire tuntuvat olevan kuitenkin elämässä läsnä ihan joka paikassa. Omalla kotisohvallakin on vaikea keskittyä kokonaiseen elokuvaan. Melkein huomaamatta jossain vaiheessa kaivaa taskustaan puhelimen ja katsoo ihan pikaisesti mitä somessa tapahtuu.

Rauha on tavallaan helppo juttu. Rauhan puutteen huomaa paljon helpommin kuin rauhan. Rauhaa kaivataan kouluissa, työpaikoilla, kaupungin kaduilla, kodeissakin. Maailmassa on paljon ihmisiä, joilta rauha puuttuu. On sotia, epäoikeudenmukaisuutta, nälkää ja vaikeat elinolosuhteet.

Rauhaa ei voi kukaan viedä mukanaan, vaan se täytyy rakentaa pienistä palasista. Toisen ihmisen kuulemisesta, näkemisestä, arvostuksesta. Rauhan rakentamiseen tarvitaan tahtoa ja kärsivällisyyttä. Raamatussa rauhasta puhutaan paljon. Paavali toivottaa kirjeissään: ”Rauha teille!” Kirkossa toivotamme toisillemme ”Kristuksen rauhaa!” ennen käymistä ehtoollispöytään. Rauha ihmisten välillä tekee elämästä mukavampaa, turvallisempaa ja onnellisempaa. Tänään rukoilen, että Jeesus itse antaisi meille rauhan ihmisten välille ja omaan sydämeen. Jukka Salmisen laulun sanoin:

Laitan matkaan toiveen kauneimman.

Se saa lentää tuulien teitä.

Pyyntö kantaa yli maailman.

Anna rauha. Varjele meitä

Maija-Reetta Katajisto