Hortoilla on kiinnostavan monimerkityksinen sana. Se tarkoittaa päämäärättömän kuljeskelun lisäksi myös sellaista käyskentelyä, jonka aikana rennosti metsässä tai niityllä kävellessä poimitaan villivihanneksia (horta = villi). Tämän opin, kun teimme äskettäin Tarolanniitylle hortoiluretken eri villivihannesretken. Sieltä löytyi koreihimme monia ihmiselle hyödyllisiä ja syötäviä kasveja nokkosesta voikukkaan. Sellaiseksi siellä osoittautuivat – minulle suureksi ällistykseksi – myös maitohorsma ja vuohenputki. Tämän hortoilun koin oikein mukavaksi vapaa-ajan vietoksi.
Sunnuntain evankeliumitekstissä juutalainen fariseus Nikodemus lähtee hortoilemaan siinä vähän perinteisemmässä mielessä eli kulkemaan ja etsimään. Yön pimeydessä hän löytää Jeesuksen luo. Hänellä on mielessään monia kysymyksiä, koska Jeesus on puheillaan ja teoillaan herättänyt hänen mielenkiintonsa. Heidän keskustelustaan tulee monimerkityksellinen, sellainen, jossa etsitään vastauksia suuriin kysymyksiin.
Tämänpäivän ihmisen elämäkin on joskus hortoilua – siinä perinteisessä mielessä. Etsimistä ja jopa eksyksissäkin oloa. Ehkä yrttiretkeilyn tapaan tulee monenlaista ”elämänyrttiä” puristeltua, rypisteltyä ja maisteltuakin, välillä aika huonoin seurauksin. Valinta onkin kohdistunut väärään sorttiin.
Mutta sitten on löydettävissä sitä elämän superruokaa. Meidän hengellisen ja muunkin elämän ”superruokaa” ovat Jeesuksen opetukset ja teot. Niillä on huomattavia terveysvaikutuksia. Ne elvyttävät ja auttavat voimaan hyvin. Ne ohjaavat myös ottamaan huomioon toisetkin hortoilijat. Ja mikä parasta, Jeesus on luvannut ottaa meidät kaikenlaiset elämässämme hortoilevat lämpimästi vastaan ja luvannut paimentaa paremmille niityille. Siinä armossa on kaikensortin hortoilijoiden hyvä elää.
Siunattua kesää sinulle!
Kati Saukkonen
Pastori