Jeesus haastaa kuulijansa pohtimaan, kuka on minun lähimmäiseni. Useassa vertauksessa ja monin eri opetuksin hän nostaa esiin lähimmäisyyttä ja sellaista ihmisyyttä, jossa tunnetaan ja koetaan iloja ja suruja yhdessä.
Maailmamme haasteet ovat kuitenkin niin suuret, että moni ei halua pysähtyä niiden eteen. On niin paljon kärsimystä, sotaa, väkivaltaa, kodittomuutta, nälkää, orpoutta, jne. Näiden eteen pysähtyminen tuntuu raskaalta ja se vie ilon. On helpompaa laittaa tämä kuva elämästä sivuun ja piiloon.
Mutta ihmisyyteen kuuluu yhteys. Jumala loi ihmisen yhteyteen itsensä, toistensa ja luomakunnan kanssa. Ja se merkitsee, että kun yksi iloitsee muut iloitsevat hänen kanssaan. Ja kun yksi kärsii, muut kärsivät hänen kanssaan.
Kyynisesti kuulee välillä sanottavan, ettei yksi ihminen voi asioille mitään, eikä ongelmia voida poistaa. Mutta jos kaikkia ei voi auttaa, niin eikö ketään tarvitse auttaa? Ja jos kaikkia ei voi pelastaa, niin eikö kuitenkin yhdenkin elämä ole arvokas ja pelastamisen arvoinen?
Jeesus, kun hänelle esitettiin tuo kysymys, kuka on minun lähimmäiseni, käänsi tulokulman toisinpäin: Kenelle minä voin olla lähimmäinen?
Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune