Monessa kielessä juhannuksen nimi viittaa keskikesään. Siitä sana mittumaari kertoo (midsommar). Meillä kuitenkin tämän juhlan ja juhlan nimen yllä leijuu Johannes Kastajan jännä hahmo. Hän syntyi kuin ihmeenä vanhoille vanhemmilleen Elisabetille ja Sakariaalle.
Tämä lapsi ei saanut sukunsa nimeä, vaan nimen, joka kertoo jostakin tärkeämmästä. Johannes-nimi on käännettynä: Jumala on armollinen. Iäkkäät vanhemmat kokivat konkreettisesti, että Jumala oli ollut heille armollinen, kun he pitkän odotuksen jälkeen kumminkin saivat oman lapsen.
Johannes Kastajasta tuli Jeesuksen tienraivaaja, joka painotti parannuksen teon tarpeellisuutta ja pehmensi sydämiä ottamaan vastaan evankeliumia. Koko ajan hän kuitenkin nimellään julisti ihmisille Jumalan armollisuutta. Tuohon aikaan ihmiset nimittäin ymmärsivät nimien merkitykset, ne nousivat suoraan aramean ja heprean kielistä. Kun tämä kamelinkarvavaatteeseen pukeutunut erämaan asukki esitteli itsensä, ihmiset saivat samalla muistutuksen Jumalan olemuksesta: Jumala on armollinen.
Keskikesän valossa ja elämän varjoissa – kaikkina päivinä Jumala rakastaa meitä ja osoittaa meitä kohtaan armoaan. Se, että elämme, on hänen lahjaansa. Se, että saamme synnit anteeksi, on hänen armoaan, sillä Jumala antoi oman Poikansa uhriksi meidän puolestamme. Tämä Jumalan armo kantaa meitä eteenpäin tänäkin kesänä.
