Kielessämme on ilmaisu ”lapsus”. Saatamme sanoa, että jollekin kävi lapsus. Mutta tiedätkö, mitä tuo sana oikein tarkoittaa tai mistä se tulee? Sillähän me tarkoitamme erehdystä, hairahdusta, virhettä. Sana lapsus on latinaa ja merkitsee putoamista tai lipsahdusta. Koska olemme ihmisiä, meille käy lapsuksia. Tuo sana kuulostaa varsin harmittomalta. Pikku erehdyksiä elämä on täynnä. Mutta toisinaan tallaisilla erehdyksillä voi olla vakavat seurauksensa. Siksi on hyvä, jos jaksaisimme etsiä hyvää, totta ja oikeaa.
Isä meidän -rukouksessa rukoilemme ”älä saata meitä kiusaukseen”. Itsekin voimme vaikuttaa siihen, minkälaisiin tilanteisiin itsemme asetamme. Mutta voimme myös rukoilla sellaista varjelusta, ettemme joutuisi tilanteisiin, jossa on houkutus erehdykseen ja lankeamiseen. Raamattu sanoo: ”Kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa.”
Lapsus merkitsee siis myös putoamista. Voimme pudota kyydistä, kärryiltä, voimme pudota kuoppaan tai kuiluun. Mutta voimmeko pudota myös Jumalan kämmenelle ja armon varaan? Kyllä voimme. Voimme, kun muistamme, että me kaikki olemme erehtyviä ja tarvitsemme armoa. Voimme, kun muistamme, että Kristus on tullut juuri siksi, että hän sovitti ja kantoi meidän kipumme, syntimme ja erehdyksemme. On hyvä opetella elämään armon varassa, Kristuksen varassa. Silloin voin olla armollinen itselleni ja lähimmäiselleni, niin kuin Jumala on meitä kohtaan armollinen.
Heikki Pelkonen
kirkkoherra