Usko minussa

Lapsena kävin innokkaasti pyhäkoulussa, jota pidettiin kotini vieressä sijainneessa päiväkodissa viikonloppuisin. Pyhäkoulussa oli monta jännittävää ja ihmeellistä asiaa. Ensinnäkin pyhäkouluohjaajan tapa aloittaa pyhäkouluhetki. Ensin joku isommista lapsista sai sytyttää kynttilät ja sitten joku onnekas pääsi soittamaan triangelilla kirkonkelloja. Jos valinta sattui omalle kohdalle, niin tuntui tavattoman hienolta päästä niin tärkeään tehtävään, mutta kyllä se myös jännitti, selviänkö varmasti tehtävästä. Pyhäkouluhetken päätös oli vähintään yhtä jännittävä kuin aloitus, kuka saisi sammuttaa kynttilät, soittaa triangelia tai minkä tarran juuri sillä kertaa saisi omaan pyhäkouluvihkoon.

Kaikista ihmeellisin ja mieleenpainuvin asia pyhäkoulussa oli kuitenkin hetki, kun pyhäkouluopettaja alkoi kertoa Raamatun kertomusta. Ensin hän avasi suuren kankaisen taulun, joka oli tyhjä ja aloitti kertomuksen. Tarinan edetessä tauluun ilmestyi erilaisia hahmoja, kuvia ihmisistä ja paikoista. Eräs tällainen tarina on jäänyt erityisen hyvin mieleeni. Siinä kerrottiin, miten Jeesus oli kotona, kun suuri joukko ihmisiä tuli hänen luokseen kuulemaan ja pyytämään, että Jeesus parantaisi. Ihmisiä oli niin paljon, että eräs halvaantunut, joka ehdottomasti halusi kohdata Jeesuksen ei millään päässyt tungoksen läpi. Silloin halvaantuneen ystävät keksivät tehdä kattoon reiän ja laskea hänet Jeesuksen luokse katon läpi.

Melkoinen tarina suuresta uskosta. Muistan kuitenkin, miten tarinaa kuunnellessani eniten epäuskoa ja suurta hämmästystä tuotti pyhäkouluopettajan laittamien kuvien pysyminen taulussa, ilman mitään näkyvää kiinnitystä. Ja ehkä onkin niin, että usko tai epäusko kulkevat monta kertaa käsikkäin. Joskus on vaikea uskoa, vaikka näkee. Loppujen lopuksi sillä ei kuitenkaan ole onneksi niin suurta merkitystä, kuinka paljon minä itse osaan tai jaksan uskoa. Riittää, että Jumala on luvannut pysyä minun kanssani myös silloin kun en itse jaksa uskoa. Kasteessa meihin piirretty merkki pysyy vielä paljon paremmin kuin pyhäkouluopettajan laittama kuva Jeesuksesta flanellotaulussa.


Hanna Rikkanen
pappi, Launeen srk

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Papin Palsta

Rainen Sananen

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Kirsikkapuistosta tuli lahtelaisten kevään juhlapaikka
Omalähiö muutti uusiin tiloihin – Lähes 50 vuotta vanhat juuret kulkivat mukana
Lahden musiikkiopistoon alkaa uusi musiikkiteatterikoulutus lapsille ja nuorille
Tyhjä kalenteri ei toteutunut – Matti Röngän eläkepäivät täyttyivät tekemisestä
Katusovittelu auttaa nuoria Lahdessa – Riitoihin puututaan nopeasti
Uusi palloiluhalli nousemassa Nikkilään – “lapsille ja nuorille lisää liikkumisen paikkoja”
Patomäen kentät valmiina käyttöön – uusi aitaus viimeistelee kokonaisuuden
Darts, jamit ja stand up – Ravintola Cheri houkuttelee lahtelaisia monipuolisella viihdetarjonnalla
Korpiklaanin Jonne Järvelä: Omaa tietä maailman lavoille
Raamattu avautuu lukijalleen – Jukka Norvanto kannustaa tarttumaan kirjaan rohkeasti
Mankeli-pyörät palaavat Lahden katukuvaan – kausi alkaa huhtikuussa
Uusi päiväkoti avaa ovensa Kaarikadulla elokuussa
Lähikirjasto katosi, mutta kirjat liikkuvat – Etelä-Lahdessa käyttö kääntyi kasvuun
Lahdessa vuokrataan kymmeniä tontteja vuodessa – vuokratuloilla suuri merkitys kaupungille
Luontoa, historiaa ja lukemisen iloa – Anni Kytömäki kertoo kirjoistaan Lahden pääkirjastossa
Tapparakadun linja-autoliikenne hiljenee kesäkuussa – vuorot siirtyvät vilkkaammille reiteille
Samae Koskinen tuo kasvutarinansa Renkomäkeen – “Jos kirja auttaa yhtä ihmistä, se riittää”
Teknologia ei enää myy vaan käyttäjäkokemus
Starkin pääkonttori purettiin – tilalle suunnitteilla asumista vanhuksille ja erityisryhmille
Renkomäen seurakuntakoti täyttää 30 vuotta – paikallinen olohuone yhdistää vanhaa ja uutta
ARKISTO