Mittaushistorian kuumin heinäkuu Euroopassa! Maastopalot ovat pakottaneet ihmisiä pakenemaan kodeistaan! Nepalin tulvissa kuollut jo yli tuhat ihmistä! Sulava ikirouta aiheuttaa kivivyöryjä Ruotsissa!
Nämä uutisotsikot ovat kuluneena kesänä vyöryneet silmille uutisia lukiessani. Ilmastonmuutokseen on herätty uudelleen kuuman kesän, kuivuuden, maastopalojen, tulvien, jäätikön sulamisen ja muiden ääri-ilmiöiden keskellä. Hesarissa kolumnisti kirjoittaa: ”Ihmisen aiheuttama ilmastokriisi on jatkumoa ihmisen ikiaikaiselle tyhmyydelle.” Niinpä. Mitä minä, pieni ihminen, tälle kaikelle mahdan. Onko ihmisen tyhmyyden ja maapallon tuhoutumisen keskellä enää toivoa?
Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää.
Noin 50 000 marssijaa ilmastomielenosoituksessa! Sinilevätilanne on ollut tänä kesänä tavallista parempi! Pääkaupunkiseudulle on tulossa alueita, joilla saa ajaa vain päästöttömillä kuorma-autoilla! Vapaaehtoiset pelastavat kaloja kuivuvista joista Ranskassa!
Onneksi on myös toisenlaisia uutisia. Päättäjät tekevät kestäviä päätöksiä, luonnosta voi löytää elpymisen merkkejä, ihmiset pitävät ääntä paremman maailman puolesta ja antavat oman panoksensa luonnonkatastrofien keskellä. ”Tulevaisuuteen on pakko uskoa, että on mitään järkeä olla elossa!” Tämä nuoren sarjakuvataiteilija Riina Tanskasen haastattelun kommentti pysäytti.
Saman suuntaisia ajatuksia oli jo profeetta Jeremialla (29:11), kun hän julisti toivon ja lohdutuksen sanomaa aikansa kriisien ja kamppailujen keskellä toivonsa menettäneille ihmisille: ”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.”
Toivo on luottamusta siihen, että kaikki kääntyy vielä hyväksi. Mutta se ei anna meille lupaa jäädä paikoillemme voivottelemaan ja surkuttelemaan Jumalan luoman maailman tilaa. Tarvitaan auttavia käsiä, ääntä pitäviä ihmisiä, viisaita päättäjiä, yhteistä tahtoa säilyttää luomakuntamme hyvänä ja kauniina myös tuleville sukupolville.
Sillä Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää.
Pauliina Hatakka

