Näin alkukesän vehreyden keskellä auringonpaiste joutuu aina toisinaan väistymään sateen tieltä. Joskus käy niinkin, että jonnekin sateen ja auringonpaisteen välimaastoon syntyy loistamaan valoaan pieni sateenkaari. Vanhojen uskomusten mukaan sateenkaaren päässä odottaa aarre, kenties ruukullinen kultaa. Raamatussa sateenkaari on liiton merkki. Jumala antoi sen vedenpaisumuksen jälkeen ilmestyä taivaalle merkiksi siitä, että hän pitää lupauksensa.
Toisen helluntain jälkeisen sunnuntain aiheena ovat katoavat ja katoamattomat aarteet. Ajattelen, että meille kristityille Jumalan lapsille aarre ei löydy sateenkaaren päästä, vaan aarre on itse sateenkaari. Jumalan lupaukset, hänen poikansa Jeesuksen Kristuksen sovitustyö on aarre, joka ei katoa.
Onni täällä maan päällä vaihtelee. Yhtenä päivänä ihminen voi olla upporikas ja toisena rutiköyhä. Kuitenkin Luojansa edessä jokainen meistä on samassa asemassa, hän ei tutki rahapussiamme vaan sydäntämme. Kaikkein kallein aarre on lahjaksi annettu.
Maija-Reetta Katajisto
Nuoriso- ja rippikoulutyön kappalainen vs.