Pyhästä riisuttu

Helatorstaina vanha kotikirkkoni poistetaan pyhyyden tunnuksista. Toimitukselle on olemassa hienolta kuulostava latinankielinen nimi ja itse piispa tulee suorittamaan toimituksen: desakralisaation. En ole aiemmin osallistunut kyseiseen seremoniaan ja ehkä siksi mieleni on askarrellut viime päivinä asian kimpussa.

Mikä on pyhää tai millaisten asioiden pitää toteutua, jotta jokin asia tai paikka on pyhä? Rippikoululaisille opetetaan pyhästä niin, että se on jotain tavallisesta erotettua, vaikka saattaa ulkoisesti näyttää samalta kuin tavallinen. Aivan kuten piha erotetaan aidalla ympäristöstään.

Nykypäivänä aika moni sellainen asia, jota aiemmin pidettiin pyhänä tai jota kunnioitettiin erottamalla se tavallisesta eli arkisesta, on muuttunut arkiseksi. Harva puhuu enää pyhävaatteista tai edes pyhäpäivästä. Luulen, että aika monelle myös jonkin pyhänä pidetyn asian kohtaaminen on siinä määrin vierasta, että ei ehkä oikein tiedetä miten siihen pitäisi suhtautua tai miten käyttäytyä ja osoittaa että tunnistaa pyhyyden läsnäolon. Ovathan nämä paljolti myös kulttuurisidonnaisia ja meidän kulttuurissamme pyhyydelle näyttää olevan aika vähän tilaa.

Kirkkovuodessa olemme siirtymässä jaksoon, jossa muistetaan sitä, miten Jumala toimii tässä maailmassa Pyhän Hengen välityksellä. Tällä tavoin myös meidän arkinen maailmamme voi saada kosketuksen Jumalan pyhyydestä. Jumalan pyhyyttä voi löytyä hyvinkin arkisten asioiden keskeltä, mutta myös sille erikseen erotetuista tiloista ja tilanteista.

Itselleni Salpausselän kirkon poistaminen kirkkokäytöstä ja pyhyyden merkkien poistaminen on ennen kaikkea yhden vaiheen päätös, koska pisimmän ajan elämästäni se on toiminut kotikirkkonani ja oli myös kirkko, jossa vastavihittynä pappina toimitin ensimmäiset jumalanpalvelukset. Kokemus pyhän läsnäolosta ei kuitenkaan poistu, sillä Jumalan Henki toimii maailmassa myös arjen keskellä.


Hanna Rikkanen

pappi Launeen srk

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Papin Palsta

Rainen Sananen

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Kirsikkapuistosta tuli lahtelaisten kevään juhlapaikka
Omalähiö muutti uusiin tiloihin – Lähes 50 vuotta vanhat juuret kulkivat mukana
Lahden musiikkiopistoon alkaa uusi musiikkiteatterikoulutus lapsille ja nuorille
Tyhjä kalenteri ei toteutunut – Matti Röngän eläkepäivät täyttyivät tekemisestä
Katusovittelu auttaa nuoria Lahdessa – Riitoihin puututaan nopeasti
Uusi palloiluhalli nousemassa Nikkilään – “lapsille ja nuorille lisää liikkumisen paikkoja”
Patomäen kentät valmiina käyttöön – uusi aitaus viimeistelee kokonaisuuden
Darts, jamit ja stand up – Ravintola Cheri houkuttelee lahtelaisia monipuolisella viihdetarjonnalla
Korpiklaanin Jonne Järvelä: Omaa tietä maailman lavoille
Raamattu avautuu lukijalleen – Jukka Norvanto kannustaa tarttumaan kirjaan rohkeasti
Mankeli-pyörät palaavat Lahden katukuvaan – kausi alkaa huhtikuussa
Uusi päiväkoti avaa ovensa Kaarikadulla elokuussa
Lähikirjasto katosi, mutta kirjat liikkuvat – Etelä-Lahdessa käyttö kääntyi kasvuun
Lahdessa vuokrataan kymmeniä tontteja vuodessa – vuokratuloilla suuri merkitys kaupungille
Luontoa, historiaa ja lukemisen iloa – Anni Kytömäki kertoo kirjoistaan Lahden pääkirjastossa
Tapparakadun linja-autoliikenne hiljenee kesäkuussa – vuorot siirtyvät vilkkaammille reiteille
Samae Koskinen tuo kasvutarinansa Renkomäkeen – “Jos kirja auttaa yhtä ihmistä, se riittää”
Teknologia ei enää myy vaan käyttäjäkokemus
Starkin pääkonttori purettiin – tilalle suunnitteilla asumista vanhuksille ja erityisryhmille
Renkomäen seurakuntakoti täyttää 30 vuotta – paikallinen olohuone yhdistää vanhaa ja uutta
ARKISTO