Joskus minun on vaikea rukoilla. On kiire, ajatukset harhailevat, kännykkä laulaa. Pysähtymiseen ei ole aikaa, ei jaksa keskittyä. Sanojakaan ei tahdo löytyä. Sellaisena hetkenä yksi rukous on tullut mieleen jostakin selkäytimestä: Tapahtukoon sinun tahtosi.
Isä meidän –rukous on ollut minulle aina rakas. Sen ulkoa opitut sanat maadoittavat tähän hetkeen. Rukouksen rytmi ja tutut sanat tuntuvat turvallisilta ja jollain tavoin lohduttavat. Rukouksen tie on luottamuksen tie: kun antaudun rukoukseen, en tiedä, mihin se minut johtaa. Voin vain rukoilla: tapahtukoon sinun tahtosi.
Rukous on minulle myös hiljaisuutta ja Jumalan läsnäolossa viipyilyä. Yksi kaikkein yksinkertaisimmista rukouksista sisältää vain kaksi sanaa: Herra, armahda. Tätä rukousta voi rukoilla missä ja milloin vain. Ja yllättäen saattaa käydä niin, että rukouksesta tulee yhtä luonteva osa päivittäistä elämäämme kuin hengittäminen.
Tänään voit yhtyä kanssani tähän yksinkertaiseen rukoukseen:
Herra, armahda.
Hiljenny Jumalan eteen omalla paikallasi ja omassa mielessäsi.
Anna aikaa Jumalan läsnäololle. Ja ota vastaan kaikki se, mitä Jumala sinulle tahtoo antaa.
Hartaasti minä odotin Herraa,
ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli huutoni.
Hän nosti minut kalliolle,
antoi lujan pohjan askelteni alle.
Hän antoi suuhuni uuden virren,
kiitoslaulun Jumalamme ylistykseksi.
(Psalmista 40)

Pauliina Hatakka


