Millaisia kokemuksia sinulla on rukouksesta? Millainen on oma rukoushistoriasi? Omaan polkuuni hyvinä askelmina kuuluu lapsuudessa äidin opettama iltarukous ”Levolle lasken luojani”, myös rippikoulun rukoushetket, Emmi-tädin esirukoukset. Sitten aika pitkään elin hiljaisempaa kautta, kunnes hiukan alle nelikymppisenä palasin seurakuntaelämään, ryhdyin opiskelemaan teologiaa. Vasta silloin aikuisena elämän kriisit opettivat minua rukoilemaan.
Moni sanoo, että parasta rukouksessa on ollut se, kun on voinut laskea asioita ja ihmisiä Jumalan sydämelle. Ei ole tarvinnut ajatella, että pitäisi pärjätä oman voimansa varassa. Rukous on siis tuonut rauhaa mieleen. Rukous ei ole ollut niinkään hyvien asioiden pyytämistä vaan enemmän Jumalan varaan jättäytymistä. Sunnuntain virsi 477 puhuu rukouksesta näin: ”Saan tuskassa koskettaa Isän kättä. Hän kasvonsa voi salata, vaan armoonsa ja rauhaansa myös silloin minut peittää.” Rukouksessa on saanut heittäytyä Jumalan käsiin, on saanut päästää irti huolesta ja jäädä avoimin mielin odottamaan.
Joskus voi rukoukseen keskittymisessä auttaa rukousmeditaatio. Yksi kaunis meditaatio löytyy Wilfrid Stinissenin Kristillinen syvämietiskely – kirjasta. Siinä asetetaan kädet päällekkäin, kämmenet ylöspäin ja sormet vastakkaisiin suuntiin siten, että vasen käsi lepää oikean päällä. Peukalot kohtaavat ja koskettavat. Sylissä lepäävät kädet puhuvat omaa kieltään rukoilijan asennosta ja asenteesta: Jumala, olen edessäsi avoin kulho, vuodata rakkautesi ja rauhasi minuun.
Entäpä jos rukouksessaan kokee itsensä kuitenkin vajaaksi taikka osaamattomaksi? Onko toivoa? Ajattelen niin, että ratkaisevaa ei ole rukoukseni tavat tai laatu tai määrä. Ratkaisevaa on rukoukseni ja siten uskoni kohde. Heikollakin uskolla saa tarttua vahvaan Vapahtajaan, saa tarttua sanan lupauksiin. Vapahtaja voi ja tahtoo meitä heikkoja auttaa. Jo kääntyminen Jumalan puoleen on merkki uskosta. Ja rukous auttaa meitä juurtumaan ja pysymään siinä uskon todellisuudessa, jossa Jumalan ihmeet tulevat mahdollisiksi.
Hyvä Jumala,
tue meitä, kun avuttomina hapuilemme sinua kohti, ja olemme vähällä uupua koettelemuksiin. Auta meitä kestämään rukouksessa ja uskomaan sanasi lupauksiin. Kiitos, Jumala.
Pastori
Kati Saukkonen