Olen viimeisten viikkojen aikana tehnyt muuttoa ja useaan kertaan törmännyt ajatukseen siitä, miten paljon ihmisellä voi olla tavaraa, jota ei edes muistanut olevan olemassa. Kaikkea sitä, mitä joskus on tarvinnut kipeästi ja hankkinut itselleen, mutta muutaman käyttökerran jälkeen tavaralle ei enää ollutkaan käyttöä. Tarpeettomaksi jäännin seurauksena tavara on jäänyt johonkin laatikkoon pölyttymään ja täyttämään tilaa. Vaikka maailmassa on paljon ihmisiä, jotka kärsivät monenlaisesta puutteesta, niin suuri osa länsimaissa asuvista ihmisistä kärsii enemmänkin tavaran paljoudesta.

Tavaraa on nykyään enemmän kuin ikinä koko ihmiskunnan historian aikana ja moni asia on helpompaa kuin aikaisemmin, koska erilaiset koneet ja laitteen tekevät arjesta fyysisesti vähemmän kuormittavaa. Tästä huolimatta ihmisten hyvinvointi ei kuitenkaan näytä parantuneen aivan samassa suhteessa. Moni jää todella yksin, koska erilaiset laitteet korvaavat tarpeen kohdata oikea ihminen jossain oikeasti olemassa olevassa paikassa, ihan vain yhtenä esimerkkinä.

Jeesus kertoi ihmisille olevansa elämän leipä, hän myös mainitsi, ettei ihminen elä vain leivästä, joka on näkyvää, vaan tarvitaan jotain enemmän. Jeesuksen puhe leivästä on häkellyttävän ajankohtaista. Elämän leipä antaa tarkoituksen ja merkityksen sekä kutsuu yhteen, katoava leipä eli kaikki se millä täyttää kaapit ja komerot, antaa iloa ja tyydytystä hetkellisesti.

Ei ole väärin helpottaa omaa arkea apuvälineillä, ja jokainen tarvitsee päivittäin monenlaisia hyödykkeitä elääkseen. Mutta ehkä välillä on hyvä tutkia millä kaikella on täyttänyt omat kaapit. Ja ehkä kaikista tärkeintä on pohtia, viekö kaikki se mitä komeroista löytyy liikaa tilaa paitsi komeroista myös omasta mielestä.

Hanna Rikkanen
pappi Launeen srk