Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Kuten Pelicans-Ilves 1-7. Se hämmästyttää kummastuttaa vanhaa kulkijaa. Menköön työtapaturmaksi. Nyt pitää ryhdistäytyä. Loppusuora alkaa ja sitten pudotuspelit, joissa ei voi lepsuilla tippaakaan. Ymmärrän ohipelit välillä, mutta ei niitä tarvitse tulla tamperelaisia vastaan. Ovat kuin maailman omistajia Tammelan torilla, mutta minä en nöyristele.
Kuin lohdutukseksi Pelsuille kerron, että Reipas voitti futiksen mestaruuden 1967. Joukkue hävisi 20.8. Valkeakoskella järisyttävästi vesipallossa 1-9. Tappiosta opittiin ja tehtiin historiaa. Siitä vaan perässä kiekkoilijat.
Ben Blood tuli ja pelasi melkein koko pelin. Ei noita! Ilves-hyökkääjä analysoi Aamulehdessä, että Ben on iso ja kömpelö. Nyt pitää todistaa muuta.
Yhtenä avainasiana näen, että loukkaantumisten runtelema kaksikko Jämsen-Vilen löytää tehovireen. Nyt he ovat kaukana siitä. Ja on siinä Niemelälle mietittävää, keitä hyökkääjiä kulloinkin istuu katsomossa. Määrää on, onko laatua?
Lopuksi kolme asiaa. Yksi. Toimiiko Pelicansin ylivoima, toimiiko alivoima? Kaksi. Kuka on ykkösmolari ja onko maaginen? Kolme. Paljonko pelaa nuorten maajoukkueessa loistanut Jesse Kiiskinen? Vai kokeeko kohtalon ala Kinnunen-Larmi?
Vaikka olenkin vannoutunut Pelsu-fani, jää minulta perjantaina väliin eka erä (3-0) pelistä Pelicans-Sport. Olen silloin Tammelan stadionin avausottelussa Ilves-Haka. Keskellä talvea! Stadionin hinta muuten tällä hetkellä 44 miljoonaa, aluksi 28 milliä. Lahdessa vastaava avausjuhlamatsi lienee mahdollista noin 2034. Anteeksi.
Raine Järvinen