Nyt puhun uimataidosta tai paremminkin uimataidottomuudesta. Upea kesä, lämpimät vedet. Piti tulla kauniita muistoja. Liian monelle tuli suru, hautajaiset ja kyyneleet.
Jotain pitää tapahtua. Lapset on saatava oppimaan uimaan. Mutta miten? Siinä vasta kysymys. Myös liikennekasvatus kaipaa remonttia.
Uimakouluja lisää ja paljon ja halvalla. Kesäisin rannoille uimaopettajia päivystämään. Kun kerran uimaan oppii, niin se kantaa läpi elämän. Ja vaikka vesikävely on suosittua, tekee välillä hyvää uida. Monipuolisuus kannattaa.
Joku ehdotti, että peruskoulun opet laitetaan pitkillä kesälomillaan uimaopettajaksi. Tyhmä idea, ei kajota opettajien lomiin. Kohta ei muutenkaan saada tarpeeksi päteviä kynttilöitä, vrt. Itä-Helsinki.
Suurin vastuu on tietysti vanhemmilla. He tietävät lastensa kyvyt. Jos kykyä ei ole, ei lasta pidä vedessä päästää hetkeksikään silmistään.
Pieni askel olisi se myös, että kuivalla maalla vaikkapa alkuveryttelyssä tehdään pienestä pitäen uintiliikkeitä. Sama seniorijumppiin.
Lohjalla asiaa ratkotaan osaltaan kokeilulla, että uimahallissa voi saunoa ja peseytyä uima-asu päällä. Nuorille on alastomuus este. Mikäs siinä, jos vesi säilyy puhtaana. Esimerkiksi Tampere seuraa kokeilua kieli pitkänä.
Lasten ja nuorten hukkumisten lisäksi on ollut paljon vesionnettomuuksia. Kalja, viina, vauhti ja vesi ovat huono yhdistelmä. Kiekkokaksikko Kontiola-Lucenius pärjää näköjään paremmin jäällä kuin vedessä. Onneksi ei tullut vainajia.
Jotain tarttis tehdä myös Palloliiton päättäjille. Kysyn vaan kuka puupää on tehnyt Ykkösliigan syksyn peliohjelman? Yhdeksän ottelun jakso sisältää kaksi kahden viikon taukoa. Toisen kahden viikon tauon jälkeen on yksi peli…
Veikkaan, ettei tätä ohjelmaa ole kukaan puupää tehnyt vaan työryhmä. Ei edes tekoäly moiseen pysty.
Raine Järvinen