Lanun veistokset sulautuvat osaksi metsää kuin olisivat aina olleet siellä. Jokainen vuodenaika paljastaa teoksista uuden puolen, Lahti-opas Inga Blomqvist kertoo.
Lahden keskustan kainalossa, Kariniemen metsän siimeksessä kohoaa ainutlaatuinen taidepuisto, jossa taide ei hallitse maisemaa, vaan se elää sen kanssa. Lanu-puistossa voi pysähtyä, hiljentyä ja nähdä, miten luonto ja taide sulautuvat toisiinsa. Heinäkuussa vietettiin lahtelaisen kuvanveistäjän, Olavi Lanun (1925–2015) syntymän 100-vuotisjuhlaa. Lanu tunnetaan ympäristötaiteen uranuurtajana ja tinkimättömänä kokeilijana, jonka kädenjälki näkyy yhä elävästi Lahden katukuvassa, erityisesti hänen suurimmassa taideteoksessaan Lanu-puistossa.
– Tervetuloa Lanu-puistoon! Tiesittekö, että tänään tulee kuluneeksi sata vuotta Olavi Lanun syntymästä? Mikä olisikaan parempi paikka puhua hänen elämästään ja taiteestaan kuin tämä puisto, jossa luonto ja veistokset kulkevat käsi kädessä, Lahti-opas Inga Blomqvist sanoo.
Lahti-opas Blomqvist muistuttaa, että Lanun taide ei huuda.
– Se kuiskaa ja juuri sitä Lanu halusikin. Hänen mukaansa veistosten pitää nousta esiin luonnosta yllättäen, kuin ne olisivat aina kuuluneet tänne.
Lanu oli ennen kaikkea taiteilija, joka teki tilaa luonnolle.
– Hän ei halunnut kaataa puita, ei siirtää kiviä pois tieltä, vaan asetteli teokset siihen, missä luonto oli jo valmiina.
Taiteilijalta se vaati Lahti-oppaan mukaan herkkyyttä ja nöyryyttä.
– Se vaati myös ennen kaikkea rohkeutta. Hän oli ympäristötaiteen pioneeri aikana, jolloin koko termiä ei juuri tunnettu.
Paikalliset löytävät puiston uudelleen
– Lanu-puisto on elävä ympäristö, joka vaihtaa muotoaan vuodenaikojen mukaan. Valon ja varjojen leikissä veistokset muuttuvat ja joskus ne melkein katoavat maisemaan.
Lahti-opas Blomqvistin mukaan Lanun teokset tekevät hyvää ihmiselle.
– Ne eivät opeta tai vaadi, vaan ne antavat tilaa olla ja katsoa. Tänne tulee usein lahtelaisia, jotka sanovat, etteivät ole koskaan ennen käyneet täällä, vaikka asuvat ihan lähellä. Sitten he palaavat uudestaan ja uudestaan puistoon ihailemaan Lanun taideteoksia.
Ympäristötaiteilijan juuret olivat Lahdessa, mutta hänen katseensa oli aina kauempana, maailmalla.
– Hän opiskeli taidetta muun muassa Pariisissa ja sai kansainvälistä tunnustusta, kuten palkinnon Venetsian Biennalessa vuonna 1978. Siitä alkoi hänen matkansa kohti suurinta teostaan eli tätä Lanu-puistoa. Nyt seisomme kaupungin sydämessä, keskellä hänen suurinta työtään, Blomqvist sanoo pysähtyen sammalpeitteisen ihmishahmon äärelle.
Kierroksilla ihmiset kyselevät usein Blomqvistin omaa suosikkiteosta.
– Oikeastaan kaikki Lanun teokset ovat kuin ystäviä. Ne eivät puhu kovaan ääneen, mutta jos kuuntelee, ne kertovat paljon.
Puisto muuttuu vuodenaikojen mukana ja kesällä valo paljastaa yksityiskohdat.
– Syksyllä lehdet tekevät teoksista osan maata ja talvella lumi hiljentää. Keväällä kaikki herää taas uudelleen. Lanun taide kasvaa, muuttuu ja hengittää luonnon mukana.
Lanun perintö elää
– Lanu-puisto on paikka, jossa hänen taiteensa hengittää vapaasti. Puistossa kulkija saa etuoikeuden nähdä, miten hiljainen taide voi puhutella vahvemmin kuin äänekäs julistus.
Lahti-opas Blomqvistin mielestä Lanun teokset eivät ole vain veistoksia.
– Ne ovat tiloja, joissa sielu voi levätä. Lanun 100-vuotisjuhlavuosi muistuttaa meitä hänen merkityksestään suomalaiselle taiteelle ja luonnon arvostukselle.
– Hän ei rakentanut taloja, vaan hän rakensi hiljaisuuden ja kauneuden täyttämiä hetkiä. Jos kaipaat pysähtymistä, niin se käy Lanu-puistossa. Ehkä jokin veistos siellä kuiskaa sinullekin jotain.
Lahti-opas kertoo, että Lanu aloitti kuvataiteilijana.
– Hän piirsi ja maalasi, mutta pian veistokset veivät mukanaan. Lanua ei kiinnostanut ideologia, vaan tekemisen ilo. Betoni, lumi, multa ja pajut olivat materiaaleja, joista Lanu oli eniten kiinnostunut.
Petri Görman