Omalähiön päätoimittaja Petri Salomaa on tunnettu tekijä myös musiikkipiireissä sekä Francinen että Pääesiintyjien kontrabasistina sekä säveltäjänä ja sanoittajana.
Muusikko ja Omalähiö-lehden päätoimittaja Petri Salomaa täytti juhannusaattona 60 vuotta. Hän myöntää suoraan, että ikä numerona tuntuu pahalta.
– Viisikymppisenä ei tuntunut miltään, mutta nyt tuntuu oikeasti vanhalta.
Silti elämässä on nyt paljon hyvää. Ruuhkavuodet ovat takana, lapset muuttaneet omilleen, ja lapsenlapsien myötä Salomaa sanoo löytäneensä uudenlaisen rauhan.
– Enää ei tarvitse todistella mitään. Kunnianhimoa toki on edelleen, mutta elämä ei ole enää pelkkää suorittamista. Nyt eletään, nautitaan ja korjataan ne hedelmät, jotka on aiemmin kylvetty.
Salomaa on tehnyt urallaan 16 albumia ja toimii nykyisin Omalähiö-lehden päätoimittajana. Molemmat intohimot kulkevat rinnakkain ja ruokkivat toisiaan.
– En olisi ikinä uskonut olevani mukana tekemässä 16 albumia musiikkia. Alussa ajattelin, että ehkä saadaan kolme valmiiksi ja sitten pitää siirtyä oikeisiin töihin. Nyt teen molempia, ja se tuntuu hyvältä.
Lehtityön kipinä syntyi jo lapsena, kun pieni Petri istui taittopöydän alla ja nosteli pudonneita lehtileikkeitä lattialta.
– Ajattelin, että tämä on siistiä hommaa. Nyt teen itse lehteä jatkaen vanhempieni elämäntyötä ja saan tehdä juuri sitä, mitä rakastan.
The Francine – oma ääni ja suunta
Vuonna 1987 perustettu rockabilly-henkinen The Francine on Salomaan musiikillinen kivijalka. Ensimmäisissä treeneissä bändi saattoi soittaa kahdeksan tuntia putkeen.
– Heti kun pääsin kavereiden kanssa yhdessä soittamaan, niin tiesin, että tämä on se juttu.
Salomaa on soittanut vuodesta 1989 läskibassoa, soitinta johon hän rakastui rockabillyn kautta.
– Ray Campi, Buck Jones ja Stray Catsien Lee Rocker olivat ratkaisevia esikuvia soitinvalintaan musiikkiuralle.
Salomaan musiikkifilosofia on ollut aina kokeilunhaluinen.
– Musiikki on vapaata ja erilaisia juttuja saa aina rohkeasti kokeilla. Klassinen musiikki on ainoa, jossa on oikeasti sääntöjä. Kaikessa muussa musiikissa voi uskaltaa heittäytyä ja sekoittaa eri tyylilajeja.
Salomaan Pääesiintyjät-yhtye on tästä hyvä esimerkki, koska heidän musiikissaan genrerajat hälvenevät ja heidän musiikissaan yhdistellään sitä, mikä kuulostaa hyvältä.
– Viihdemusiikissa ei ole sääntöjä. Yleisö saa päättää, onko se hyvää vai ei.
Musiikin merkitys ei katoa
Salomaa kertoo edelleen innostuvansa, kun kuulee hyvän biisin.
– En enää jaksa kuunnella kokonaisia albumeja alusta loppuun. Yksittäiset kappaleet pysäyttävät.
Pääesiintyjien Iiris ja The Francinen Goodbye Forever ovat muusikko Salomaan omat suosikit omista sävellyksistä.
– Yhä edelleen tulee hyvä fiilis, kun näitä biisejä kuuntelee. Kiva, että olen onnistunut tekemään muutaman ihan mukiinmenevän ralllin, jotka ovat antaneet hyviä fiiliksiä muillekin kuin itselleni.
Uusin kappale Matkalla on kantrihenkinen iskelmä Pääesiintyjien tuotannossa.
– Se on mun elämäntarina tiivistettynä. Kirjoitin biisin tosi nopeasti ja se kertoo siitä, että koti on se perimmäinen syy olla olemassa. Menestyminen ei siis ole elämän tärkein asia.
Yhteisö, perhe ja matka itsessään tärkeintä
Nuoruus Launeella 1970-luvulla oli yhteisöllistä.
– Meitä oli sellainen jopa 20–30 hengen porukka, joka kokoontui Alijuhakkalan kentälle. Kuunneltiin rockabillyä ja joskus juotiin pussikaljaa. Silloin ei ollut kännyköitä, eikä somea. Kohtaamiset toisten nuorten kanssa oli tärkein juttu.
Nykyinen kulttuuri mietityttää.
– Spotify on keksintö suoraan helvetistä. Ennen levyn kannet luettiin todella tarkasti moneen kertaan ja ahmittiin levystä kaikki tieto esiin. Nyt selataan vain biisejä eteenpäin kuin Tinderissä.
Perhe on ollut Salomaalle elämän perusta. Vaimo Päivi on ollut rinnalla lukiosta asti. Neljä lasta ja nykyään lapsenlapset tuovat elämään merkityksen.
– Onnellisimmaksi minut on tehnyt perhe. Kun lapset kysyivät, mikä on suurin saavutukseni, niin vastasin, että te olette suurin saavutukseni.
Katse eteenpäin
Salomaa sanoo elävänsä päivän kerrallaan. Hän ei haikaile taaksepäin, eikä murehdi tulevaa.
– On mukava edelleen päästä keikalle ja soittaa ihmisille. Ei sillä ole väliä, onko se Orimattila vai Los Angeles. Kun menee lavalle, niin kaikki muu unohtuu.
Keikkakiertueilla on parasta, kun kesällä nousee kuumaan pakettiautoon ja pysähdytään jossain uimaan ja nauretaan asioille yhdessä.
– Nyt vaan vanhemmat äijät tekevät saman, hieman hitaammin.
Vaikka musiikillinen ura ei kansainvälisesti koskaan kunnolla breikannut, niin Salomaa ei kadu mitään.
– Tehtiin omista lähtökohdistamme musiikkia ja se oli oikea ratkaisu. Meillä oli perheet ja työt. Emme hypänneet tyhjän päälle, emmekä myöskään polttaneet itseämme loppuun.
Muusikko Salomaan mukaan nyt on hyvä hetki hidastaa, mutta ei pysähtyä.
– Jos vielä jotain musiikkirintamalla tapahtuu, niin se on hienoa. Jos ei, niin ei se mitään haittaa. On tässä jo aika paljon saanut aikaan.
Petri Görman
Paljon Onnea näin jälkikäteen!
Tässä iässä voi unohtaa jo ikävuodet.
Tärkeämpää on pitää huolta kunnostaan.
Musiikkiharrastus taas ylläpitää henkistä
kuntoa. Olen itse sen myös todennut entisenä
hanuristina ja lähes kaikenlaista musiikin lajia
aktiivisti seuraavana.