Kynttilänpäivänä muistetaan vanhan, harmaan Simeonin ja 40 päivän ikäisen Jeesus-lapsen kohtaamista temppelissä. Simeon oli jo elämänsä loppumetreillä, Jeesus vasta lähtötelineistä päässyt. Vanhuksessa oli viisautta ja tyyneyttä. Hän odotti luvattua kuningasta. Pienessä vauvassa kaikki oli ihan alussa.
Jeesus oli Simeonille odotuksen täyttymys, vaikka mikään ulkonainen asia ei sitä paljastanut. Jeesuksen päässä ei ollut kruunua eikä kädessä valtikkaa. Jumala oli kuitenkin vakuuttanut Simeonin siitä, että tässä lapsessa on koko maailman pelastus.
Sydän täyttyy ilosta ja ihmetyksestä aina, kun saan syliini pienen vauvan. Lapsella on elämä edessään. Hän on täynnä täyttymätöntä. Hän kutsuu meitä isompia huolenpitoon ja vastuuseen, mutta myös iloon ja ihasteluun. Jokainen lapsi on Jumalan luomistyön lahja. Kunpa meillä olisi näitä vanhojen ja pienien kohtaamisia. Kunpa aina välillä näkisimme vauvoja.
Jeesuksessa asetelmat kääntyvät päälaelleen. Jo pienenä lapsena hän säteili Jumalan kirkkautta. Heikkona ja kärsivänä hän voitti pahan ja kuoleman. Jeesus tuo meidänkin elämäämme valon ja toivon. Kaiken pahan keskellä hän kulkee auttajana ja armahtajana. Jeesusta katsomalla ja hänen sanojaan kuulemalla voi saada ilon, niin kuin Simeon kerran.
Riitta Särkiö