Sosionomi Marja-Liisa Niuranen oli lahtelaisen kunnallispolitiikan ja sosiaalityön vahva ääni. Ihminen, joka asettui koko elämänsä ajan tavallisen ihmisen puolelle. Hän menehtyi 13. tammikuuta 2026 hoitopaikassaan Lahdessa.

Marja-Liisa tunnettiin pitkäaikaisena lahtelaisena sosialidemokraattina, erityisesti Etelä-Lahden äänenä ja Etelä-Lahden Demareiden vahvana vaikuttajana, kaupunginvaltuutettuna ja kaupunginhallituksen jäsenenä. Hän oli ihminen, jolle politiikka ei ollut vallankäyttöä, vaan vastuunkantoa. Hänen työnsä kunnallispolitiikassa kumpusi vahvasta oikeudentajusta ja tinkimättömästä uskosta siihen, että yhteiskunnan tehtävä on pitää huolta heikoimmistaan.

Sosiaalityössä Marja-Liisa oli uranuurtaja ja esikuva. Hän toimi kriminaalihuollossa ja muissa sosiaalialan tehtävissä aikana, jolloin sosiaalinen oikeudenmukaisuus ei ollut itsestäänselvyys. Työtoverit ja asiakkaat muistavat hänet tarmokkaana toimeen tarttujana, joka antoi apua, kun sitä häneltä pyysi. Hän ei epäröinyt ottaa yhteyttä keneen tahansa, jos asia sitä vaati. Hänellä oli poikkeuksellisen vahva eettinen selkäranka ja syvä luottamus siihen, että ihmisarvo kuuluu jokaiselle – taustasta, asemasta tai elämänvaiheesta riippumatta. Marja-Liisa uskalsi, jaksoi ja pysyi rinnalla silloinkin, kun tie oli raskas. Hän ei etsinyt kiitosta, mutta sai sitä osakseen laajasti niin sosiaalialalla kuin kunnallispolitiikassa.

Marja-Liisa Niuranen jättää jälkeensä vahvan perinnön: muistutuksen siitä, että politiikka ja sosiaalityö ovat ennen kaikkea ihmistyötä. Hänen elämäntyönsä merkitys elää Lahdessa, sen yhteisöissä ja niissä ihmisissä, joiden elämään hän ehti vaikuttaa. Uutisointi ja kirjoittaminen Omalähiöön ja muihin medioihin oli hänelle tärkeää. Hän jaksoi taistella sosiaalipalveluiden lisäksi perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon puolesta ja näki jo kaukaa mihin suuntaan hallitsematon yksityinen palveluiden monopolisointi Suomea ja Päijät-Hämettä vie.

Etelä-Lahden palvelut, kuten Launeen kirjaston säilyttäminen ja asukkaiden äänen kuunteleminen kaikessa – myös tiehankkeissa – oli tunnettua Marja-Liisaa. Hän tarvittaessa pisti tiukille myös omat puoluekollegat ja inhosi asioiden hoitamista tavallisten ihmisten arjen, järjen ja hyvinvoinnin vastaisesti. Hänelle perhe oli erittäin tärkeä, erityisesti lapsenlapset.

Lämmin osanotto omaisille ja läheisille. Marja-Liisan perintö ja muisto säilyy.

Ville Skinnari, kansanedustaja
Rauno Kurki, kouluneuvos