Etelä-Lahdessa yli 25 000 asukasta on menettämässä sekä koulun että kirjaston. Salinkallion koulun ex-rehtori Kari Ratia ja ikuisesti salinkalliolainen Jarmo Mäkeläinen toivovat, että alueen asukkaat heräävät puolustamaan oikeuksiaan ennen kuin kaikki palvelut katoavat.
– Seurakunta uskoo alueeseen, miksei kaupunki, he kysyvät?
Salinkallion koulu on ajautumassa lopullisesti historiankirjoihin. Entisen koulurakennuksen purkutuomio ei tullut yllätyksenä Salinkallion pitkäaikaiselle rehtorille Kari Ratialle, joka jäi eläkkeelle jo vuonna 2010. Ratia näki jo virka-aikanaan, mihin suuntaan kaavoitus ja kaupungin painopisteet kulkivat. Tarkastuslautakunnan uusimman raportin mukaan Salinkallion koulun purkaminen on ainoa jäljellä oleva vaihtoehto.
– Oli pääteltävissä, että tällainen kohtalo oli koululle tulossa. Koulu näivetettiin tarkoituksellisesti, koska oppilaaksiottoalueita leikattiin pois ja oppilasmäärä ajettiin alas. Esimerkiksi Anttilanmäki ja Liipola otettiin pois, Ratia kertoo.
Vuonna 2019 Salinkallion koulun ovet suljettiin oppilailta lopullisesti. Kaikki oppilaat siirrettiin Lähteen kouluun, ja siitä alkoi entisen rehtorin mukaan koulun lopullinen alasajo.
-Taloudellisesti Salinkallion koulun ylläpito ei ole enää järkevää, sillä tyhjillään seisovan rakennuksen vuosittaiset kustannukset kaupungille ovat noin 150 000 euroa. Minulla on mennyt jo suruaika ohi, mutta kaiho valtaa mielen, kun katson koulun nykyistä rappiotilaa. Uskon, että rakennus katoaa fyysisesti lähitulevaisuudessa. Nyt vain odotetaan purkukoneiden ilmestymistä, Ratia sanoo.
Kaavoitus ei ole onnistunut
Salinkallion koulun kohtalo ei kuitenkaan ole vain yksittäinen rakennusratkaisu, vaan se on laajemman kehityskulun seurausta.
– Etelä-Lahden alueen, erityisesti Hennalan ja Starkin, asuinalueiden kasvu ei ole realisoitunut. Alueelle olisi riittänyt oppilaita ja 300–400 lasta olisi tehnyt Salinkallion koulusta kestävän yksikön pitkälle tulevaisuuteen.
Poliittinen päätös oli keskittää resurssit Lähteen kouluun.
– Salinkallio uhrattiin. Länsiharjun ja Launeen oppilaat ohjattiin muualle, eikä Salinkalliolle jäänyt enää ketään, Ratia harmittelee.
Koulun lakkautus ei ole jäänyt huomaamatta alueen asukkailta.
– Moni kokee, että Etelä-Lahdessa palveluita ajetaan järjestelmällisesti alas. Ensin koulu, nyt sitten Launeen kirjasto.
Kari Ratia puolestaan kantaa huolta laajemmasta koulutuspolitiikasta. Hän kritisoi suurten yksiköiden kasvattamista ja muistuttaa, että isoissa kouluissa esiintyy ongelmia, joita ei voida enää sivuuttaa.
– Väitetään, että ongelmat ovat lieviä, mutta kokemukseni mukaan ne ovat vakavia. Liian suuret yksiköt eivät toimi. Yli 1200 oppilaan koulua ei hallitse kukaan. Eivätkä ongelmat ole vain maahanmuuttajien syytä, kuten joskus annetaan ymmärtää, Ratia painottaa.
Hän nostaa esiin myös resurssien puutteen, koska kuraattoreita ei ole tarpeeksi, psykologille pääsy on vaikeaa ja koulunkäynninohjaajista on säästetty. Psykiatrista hoitoa ei ole saatavilla, ja lasten pahoinvointi vain kasvaa.
– Tämä on priorisointikysymys. Meillä olisi varaa huolehtia lapsista ja nuorista. Nyt unohdamme tärkeimmän, koska Lahden kaupunki on köyhä, Ratia kiteyttää.
Ystävyyksiä ja yhteisöllisyyttä
Jarmo Mäkeläinen seisoi Salinkallion koulun pihamaalla vuosi sitten yhdessä vanhojen koulukavereidensa kanssa. Heidän edessään kohosi tuttu rakennus, jonka seinät kätkivät sisäänsä lukemattomia tarinoita, oppitunteja ja muistoja.
– Totesimme yhteen ääneen, ettei tätä rakennusta kannata purkaa. Tämä paikka on edelleen ihanteellinen koululle.
Salinkallion koulu ei ollut pelkkä opinahjo, vaan se oli kasvualusta ja yhteisö. Mäkeläinen kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1990 ja koululla on erityinen paikka hänen sydämessään.
– Minulla on pelkästään hyviä muistoja Salinkalliolta. Se oli sopivan kokoinen, luonnonläheinen ja kotoisa paikka, jossa opettajat tunsivat oppilaat. Täällä vallitsi perhekeskeinen tunnelma.
Salinkallion koulun vahvuus oli sen mittakaava. Koulu oli riittävän pieni, jotta jokainen tuli nähdyksi ja kuulluksi. Mäkeläinen kuvailee, kuinka opettajat olivat helposti lähestyttäviä ja välittäviä.
– Heidän kanssaan pystyi puhumaan avoimesti. Tunsin olevani turvassa ja arvostettu, mikä on erityisen tärkeää nuoruuden myllerryksissä.
Mäkeläiselle koulu merkitsi myös selviytymistä vaikeista tilanteista. Hän joutui selkäleikkaukseen yläasteen ensimmäisenä vuonna, mikä aiheutti huolta ja stressiä.
– Koko opettajayhteisö ja luokanvalvoja Olli Nurminen tukivat minua. Sain palata kouluun rauhassa ja kokea, että minut hyväksyttiin. Kiusaamista en kokenut.
Tuo kokemus kiteyttää sen, miksi Salinkallio on niin monelle rakas.
– Yhteisö toimi, ja yksilöä tuettiin. Tällaisessa ympäristössä jokainen voi kasvaa turvallisesti.
Monille Salinkallio merkitsi elinikäisiä ystävyyksiä.
– Parhaat kaverini ovat peräisin Liipolan ala-asteelta ja Salinkalliolta. Se kertoo, että täällä muodostui aito ja hyvä kaveriporukka, joka kantaa yhä tänä päivänä. Ystävyyssiteet, jotka syntyivät koulun käytävillä ja pihapeleissä, ovat kulkeneet mukana läpi elämän.
Lyhytnäköistä päätöksentekoa
Mäkeläinen on viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa Etelä-Lahdessa sekä Liipolassa että Patomäessä.
– Tällä on mun juuret. Tunnen kuuluvani tänne.
Nyt, kun Salinkallion koulu uhkaa kadota, hän kokee, että alue menettää jotain korvaamatonta.
– Jos tätä rakennusta ei enää ole, en usko, että suuntaan tänne kovin usein. Tähän jää tyhjiö.
Urheilukenttä, ensimmäiset koulupäivät, ylioppilasjuhlat ovat muistoja, jotka ovat juurtuneet syvälle.
– Muistijäljet katoavat, jos rakennus katoaa. Salinkallio on kuin pyhiinvaelluspaikka.
Mäkeläisen kritiikki kaupungin päätöksentekoa kohtaan on suoraa.
– Etelä-Lahti on kasvava asuinalue, mutta palveluita viedään pois. Launeen kirjasto suljetaan ja Salinkallion koulu puretaan. Asukkaiden ääntä ei kuunnella.
Erityisesti hän hämmästelee sitä, että Lahden seurakuntayhtymä suunnittelee Launeen seurakunnan laajentamista, kun taas kaupungin sivistystoimi vetäytyy alueelta.
– Seurakunta uskoo Etelä-Lahden tulevaisuuteen, mutta kaupunki ei. Tämä osoittaa, ettei sivistystoimi ole kartalla paikallisten elämästä, eivätkä lahtelaiset poliitikot.
Petri Görman
Toimittajan huomio:
Tilajaostolla ei ole päätösvaltaa
Salinkallion koulun purkaminen on toistaiseksi pysähdyksissä. Lahden kaupunginhallituksen tilajaosto ei voi tehdä asiassa päätöstä, sillä koulurakennuksen purkaminen vaatii museoviranomaisten luvan, eikä sitä ole myönnetty.
Lahtelaiset museoviranomaiset ovat ottaneet jyrkän kannan rakennuksen säilyttämisen puolesta, ja virkamiehet ovat todenneet, ettei purkupäätöstä voida tehdä ilman heidän hyväksyntäänsä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tilajaoston yli on kävelty, eikä sen esityksillä ole tässä vaiheessa mitään painoarvoa.
Lahdessa rakennusten purkupäätökset tekee rakennusvalvontaviranomainen, joka toimii osana rakennus- ja ympäristölautakuntaa. Kaupunginhallitus ei siis voi tehdä lopullista päätöstä asiassa. Toistaiseksi ei ole tiedossa, milloin purkamista koskeva päätös tehdään. Nykytilanteessa ei ole näkyvissä, että purku etenisi lähiaikoina.
Olipa hyvin kirjoitettu ja kulkeva lehtijuttu! Ikävää siinä oli ainoastaan, että se herkisti. Missä lymyävät ihmiset, jotka aloittivat Launeen yhteislyseon koulurakennuksen tuhoamisen? Missä ovat he, jotka visioivat sen hävitettäväksi ja jotka ovat nyt rakentamassa uutta etelä-Lahtea? Onko kukaan heistä antanut selitystä tapahtuneelle ja tuleville suuntaviivoille?