Omalähiön pitkäaikainen kolumnisti Raine Järvinen täyttää 70 vuotta 21. marraskuuta. – Etelä-Lahti on ollut minulle aina tärkeä osa kaupunkia. Varsinkin Anttilanmäki, Liisankatu ja Saksalan Poppelipolku sisältävät tuhansia lämpimiä muistoja.
Omalähiön pitkäaikainen kolumnisti Raine Järvinen täyttää lauantaina 21. marraskuuta 70 vuotta. Vaikka elämä vei miehen Tampereelle, Lahti ei ole koskaan kadonnut hänen sydämestään. Urheilu, kirjoittaminen ja vanhat ystävät pitävät siteet kotikaupunkiin vahvoina.
– Sanon aina täällä Tampereella kavereille, että olen kuitenkin lahtelainen. He eivät tiedä oikeaa nimeäni Tammelan torilla vaan kutsuvat minua nimellä Pelikaani.
Järvinen on kirjoittanut Omalähiöön omien sanojensa mukaan vuodesta 1983 lähtien. Kaikki alkoi jalkapallosta ja Milkistä, jonka otteluista hän kirjoitti aluksi nimettömänä.
– Pojat ihmettelivät, kuka tietää näin hyvin seuran asioista. Siitä minun tarinani lähti liikkeelle. Omalähiön perustaja ja päätoimittaja Seppo Salomaa pyysi Järvisen mukaan lehden toimintaan.
Myöhemmin Salomaa kehotti kirjoittamaan omalla nimellä.
– Seppo sanoi, että ihmiset lukevat lehdistä juuri kolumneja.
Aluksi syntyi Kentän reunalla -palsta, joka vaihtui myöhemmin Rainen Sanaseksi.
– Se oli vain päähänpisto. Ei siihen sen kummempaa tarinaa liity.
Kirjoittaminen on kulkenut mukana lapsuudesta saakka. Järvinen piti jo nuorena päiväkirjaa ja erikoistui opettajankoulutuksessa äidinkieleen.
– En ole katunut yhdenkään kolumnin julkaisemista. Eikä kukaan ole koskaan hermostunut kirjoituksistani.
Kisapuistossa syntyi
elinikäinen rakkaus
Järvisen urheilumuistot vievät 1960-luvun Lahteen. Jalkapallo alkoi Reippaan nappulakoulussa ja jatkui A-junioreihin. Myöhemmin hän pelasi muun muassa Elevensissä, Kuusysin divisioonajoukkueessa, HPK:ssa, Milkin pallossa ja Liipolan Kisassa. Myös etelälahtelainen LTP oli joukkue, jossa Järvinen nuoruudessaan pelasi.
Erityisen kirkkaasti mieleen on jäänyt Reippaan ja Upon Pallon kohtaaminen vuonna 1967.
– Virallisesti katsomossa oli 8 000 ihmistä, mutta taisi siellä olla enemmänkin. Se oli todellinen titaanien taistelu.
Kisapuistossa Järvinen pääsi pikkupoikana pallopojaksi. Kautoset, Kososet ja Litmaset olivat nuoren jalkapalloilijan esikuvia.
– Siitä lähtien olen ollut Reippaan mies.
Nykyisen Kisapuiston tilanne harmittaa.
– Olen kauhuissani, ettei sinne saada pelikelpoista stadionia. Ei sen tarvitse olla hieno monumentti. Neljän–viidentuhannen katsojan katsomo riittäisi Lahteen aivan hyvin.
Järvinen kaipaa urheiluun myös entistä yhteisöllisyyttä. Hänen nuoruudessaan harrastaminen maksoi vähän ja seurahenki oli vahva.
– Nyt junioreiden maksut ovat niin suuria, ettei kaikilla ole varaa harrastaa. Moni lahjakas nuori jää sen vuoksi kehittymättä.
Myös urheilun kaupallistuminen ihmetyttää.
– En ymmärrä, miten jääkiekkoilijalle voidaan maksaa yli 300 000 euroa kaudessa. Raha ratkaisee nykyään liikaa. Vanhan ajan talkoohengestä olisi paljon opittavaa.
Seitsemänkymppisenä ei
tarvitse katua mitään
Järvisen työura löytyi opetusalalta hieman sattumalta. Armeijan jälkeen hän teki sijaisuuksia lahtelaisissa kouluissa, muun muassa Launeella. Vanha pelikaveri Auvo Nieminen kannusti häntä opettajaksi.
– Auvo oli minulle esikuva. Hän järjesti sijaisuuksia ja auttoi monella tavalla eteenpäin. Tässä yhteydessä haluan mainita myös Pekka Tenhusen ja Markku Pekkalan.
Järvinen opiskeli Hämeenlinnan opettajankoulutuslaitoksessa ja työskenteli myöhemmin kymmenen vuotta Anttilanmäen koulussa, jota oli itsekin käynyt lapsena.
Lahdessa vierähti 35 vuotta ennen muuttoa Tampereelle. Uudesta kotikaupungista löytyi myös mainio vaimo. Elämä on kohdellut Järvistä hyvin, vaikka terveys on välillä koetellut. Lonkat on leikattu neljä kertaa, mutta liikkuminen onnistuu edelleen.
– Olen kiitollinen siitä, että pystyn kävelemään ja urheilemaan. Täytyy olla tyytyväinen.
Lahdessa asuu yhä paljon ystäviä. Äidin kuoleman jälkeen vierailut ovat kuitenkin harventuneet.
– En ole käynyt tällä kaudella vielä yhdessäkään Pelicansin ottelussa. Ehkä tulen, jos otteet piristyvät, Järvinen virnistää.
Kolumni syntyy edelleen joka viikko. Välimatka vain rajoittaa aiheiden löytämistä.
– Jos asuisin Lahdessa ja tapaisin ihmisiä enemmän, kirjoittaisin varmasti enemmänkin.
Seitsemänkymppisenä Järvinen ei kuitenkaan suunnittele elämänsä muuttamista. Takana on paljon hyviä vuosia, eikä menneitä tarvitse harmitella.
– Tuntuu aika uskomattomalta täyttää 70 vuotta. Olen oikein tyytyväinen elämääni. Ei voi valittaa.
Yksi tavoite sentään on vielä mielessä.
– Olisi hienoa olla mukana, kun Omalähiö täyttää 50 vuotta kolmen vuoden päästä. En tietenkään tiedä, kuinka kauan järki pelaa, Järvinen naurahtaa.
– Mennään päivä kerrallaan ja otetaan vastaan se, mitä elämä tarjoaa.
Petri Görman
Sanaset Rainelle
Sporttiaiheisia kolumnejaan vuodesta 1983 lähtien Omalähiön sivuilla kirjoittanut Raine ”Rainen sananen” Järvinen täyttää tämän viikon lauantaina 70 vuotta! Omalähiö onnittelee!
Myös Omalähiön ja Rainen palstan lukijat haluavat onnitella 70 -vuotta täyttävää Rainea ja samalla myös evästää häntä hieman:
• Sepen baarista, Catacompiin diskoilemaan. Ruotuväestä päästyämme teimme opintomatkan ylioppilas-asut päällä Mallorcalle v. 1977 värikkäällä tavalla. Onnitelut Osolta
• 90-luvun alussa vetreäkuntoinen Raine kotiutui onnistuneelta etelän työ ja -reenijaksolta Helsingin rautatieaseman kautta, Työt ja pelit jatkuivat Lahdessa, onnittelut Nisulta.
• Jäärä on hieno kaveri ja hyvä ystävä. Hän on todellinen joukkuepelaaja, joka pitää huolta yhteisöstä ja toiminnallaan tuottaa iloa kaikille. Pelaajana hän oli taitava pelintekijä, joka fyysisiltä ominaisuuksiltaan ei aina ollut parhaimmillaan. Ehkä se johtui siitä, että hänen oli vaikea saada unta. Tervetuloa Jäärä meidän 70v. Joukkoon. Pitkän elämän salaisuus on hyvä terveys ja huono muisti! Ilo olkoon läsnä ja valo valo paistakoon jatkossakin. Paljon onnea ystävä T. Hape
• Yleensä Raine kerkisi keskityspalloihin jos ne olivat tarpeeksi korkeita terveisin Jaska Päivärinta
• Rainen kanssa oli helppo pelata, keskikentän taiteilija, lahjoja oli ollut isommillekin areenoille. Onnittelelut Igorilta.
• Raine pelaa ja niin kuin opettaa, puhuu kuin Eino Leino, kirjoittaa kuin Kalle Päätalo, mielikappaleet ”Merja sinä rakas” ja ”Onhan kesää vielä jäljellä”, onnittelut Lyde.
• Reipas-solmio –onnittelut! Terveisin Kuokkas-Jussi. P.S. Kraka tallessa ja odottaa noutajaa
• Tuskinpa ilman Rainen sijaisopettajan uskomattomia taitoja Launeen koulussa vuonna 1977 olisin päässyt urallani näin pitkälle. Ne olivat varmasti elämäni pisimmät kaksi viikkoa, mutta kaikesta näköjään selviää…;) Kiitos ja onnea! Terveisin päätoimittaja Salomaa



