Lahti-opas Jaakko Petäjä kertoo Saksalaiset Lahdessa -kierroksella Kansanopiston takapihalla kevään 1918 taisteluista ja saksalaisten ratkaisevasta roolista Lahden tapahtumissa.
Moni ajattelee yhä, että Lahdessa taistelivat keväällä 1918 vain punaiset ja valkoiset. Lahti-opas Jaakko Petäjä haluaa muistuttaa saksalaisten ratkaisevasta merkityksestä. Saksalaiset Lahdessa -kierros järjestetään sunnuntaina 4. lokakuuta kello 13–14.30. Kierros alkaa Asemapäällikön talolta.
Vuoden 1918 sisällissodan tapahtumista puhuttaessa Lahdessa muistetaan punaiset ja valkoiset. Lahti-opas Jaakko Petäjän mukaan kuva jää silloin vajaaksi.
– Monella on edelleen käsitys, että täällä taistelivat sodan loppuvaiheessa punaiset ja valkoiset. Lahden valtasivat kuitenkin saksalaiset joukot, Petäjä sanoo.
Saksalaisten sotaretki Suomessa alkoi huhtikuun alussa. Saksalaisia nousi maihin Hangossa 3. huhtikuuta ja Loviisaan ensimmäiset joukot saapuivat 7. huhtikuuta. Lisää sotilaita tuli Loviisaan 11. ja 13. huhtikuuta.
Petäjä muistuttaa, että vastakkain olivat hyvin erilaiset sotajoukot.
– Saksalaiset olivat ammattisotilaita. Heillä oli takanaan jo lähes neljä vuotta ensimmäisen maailmansodan taisteluita Keski-Euroopassa. Punaiset taas olivat suurelta osin paikallisia punakaarteja. Heidän tiedustelunsa, johtamisensa ja joukkojen siirtämisensä eivät olleet samalla tasolla.
Rautatie teki Lahdesta tärkeän
Lahden merkitys liittyi ennen kaikkea rautatiehen. Saksalaisten tavoitteena oli katkaista punaisten yhteys itään sekä Viipurin että Pietarin suuntaan.
Loviisasta saapuneet saksalaiset etenivät Uuteenkylään. Rata saatiin hetkeksi katkaistua 13. huhtikuuta, mutta punaisten hallussa oli panssarijunia ja rata saattiin uudelleen auki.
– Saksalaiset jäivät Uudessakylässä kahden tulen väliin. Punaiset saivat liikennettä uudelleen kulkemaan ja saksalaiset joutuivat perääntymään Kuivannolle. Heille tuli myös tappioita ja paljon haavoittuneita.
Rautatie Lahdesta itään pysyi punaisten käytössä 18. huhtikuuta asti. Saksalaiset muuttivat suunnitelmaansa ja alkoivat lähestyä Lahtea Virenojan ja Pennalan kautta.
Aamulla 19. huhtikuuta kolme saksalaista osastoa eteni eri suunnista. Yksi suuntasi Villähteen kautta junaradalle, toinen tuli Launeenkatua kohti rautatieasemaa ja kolmas kiersi Kyläkunnantien kautta Hennalan kasarmeille. Ensimmäiset saksalaiset olivat Lahden asemalla jo noin kello seitsemän aamulla.
– Punaiset joutuivat tavallaan heräämään uuteen todellisuuteen. Saksalaiset olivat päässeet yllättämään heidät, Petäjä kuvailee.
Punaisten esikunta kaupungintalolla tiesi saksalaisten lähestyvän. Johto oli kuitenkin poistunut kaupungista Herralan suuntaan joko edellisenä iltana tai 19. huhtikuuta aamulla.
Kansanopistonmäeltä avattiin tuli
Punaisten puolustus keskittyi muun muassa Kansanopistonmäelle ja Radiomäelle. Kansanopistonmäeltä oli silloin suora näköyhteys rautatieasemalle.
– Siinä oli vain matalaa asutusta ja puutaloja. Matkaa asemalle oli linnuntietä noin 200 metriä. Punaisilla oli Kansanopistolla kenttätykki sekä kiväärejä ja kuularuiskuja. Tuli piti rautatieasemalle saapuneet saksalaiset jonkin aikaa asemissaan.
Tilanne muuttui, kun Villähteen suunnasta tullut saksalaisosasto eteni Ruolanharjun kautta kohti keskustaa. Se saapui Kansanopistonmäelle noin puoli yhden aikaan päivällä.
– Oikokadun kautta tulleet saksalaiset pääsivät yllättämään punaisten asemat. Sen jälkeen vastarinta siellä murtui ja tulitus loppui.
Päivän aikana saksalaiset ottivat Lahden keskustan hallintaansa. Kaikkia punaisten asemia ei kuitenkaan vallattu saman tien. Taistelut jatkuivat kaupungin ympärillä vielä useita päiviä. Asemasotaa käytiin muun muassa nykyisen urheilukeskuksen ympäristössä, Salpausselän koulun takana, Santamäellä ja Kullankukkulalla. Tykkituli kuului kaupunkiin asti.
– Kun ampuminen alkoi, siviilit menivät kellareihin suojaan. Tulta tuli myös keskustan suuntaan. Kaupungintaloa ja Kansanopistoa tulitettiin ja hajanaista tykkitulta osui jopa Puu-Paavolaan.
Saksalaisia juhlittiin vapauttajina
Petäjän mukaan aikalaisille saksalaisten merkitys oli hyvin näkyvä. Lahden kaupungin johto puhui heistä sodan jälkeen jopa pelastajina.
– Kaupungin eliitti oli aidosti pelännyt, mitä tapahtuu.
Vielä 18. huhtikuuta ei tiedetty, miten taistelu päättyy. Saksalaisten saapuminen helpotti heidän pelkoaan. Saksalaisupseereita kutsuttiin sodan jälkeen kahveille, juhliin ja tanssiaisiin. Kaupunginhallitus järjesti 5. toukokuuta kaupungintalolla suuren kiitosjuhlan.
Petäjän mukaan tunnelma oli kaikkea muuta kuin jäykkä.
– Tarjoilu oli vapaa ja osa upseereista oli lopulta hyvin humalassa. Nuoret kielitaitoiset naiset olivat tarjoilemassa ja auttoivat sammuneita sotilaita istumaan puita vasten kaupungintalon puistossa. Se ei näyttänyt hyvältä, jos saksalainen sotilas makasi humalassa puistossa.
Mannerheim saapui Lahteen 15. toukokuuta. Asema-aukiolla häntä oli vastassa saksalainen eversti Otto von Brandenstein.
Mannerheim kiitti saksalaisia siitä, että nämä olivat katkaisseet punaisten tärkeän rautatieyhteyden.
Saksalaisten suunnitelmat eivät loppuneet sisällissotaan. Kesällä 1918 he suunnittelivat myös uuden Suomen armeijan rakentamista.
– Saksalaiset eivät silloin tienneet, että he häviäisivät ensimmäisen maailmansodan. Ajateltiin jopa, että Lahteen Salpausselän harjuille sijoitettaisiin vuoristojääkäreitä, Petäjä kertoo.
Hänen mukaansa saksalaisten merkitys on jäänyt suomalaisessa sisällissodan historiassa usein sivurooliin.
– Toivon, että kierroksen jälkeen ihmiset ymmärtäisivät, kuinka suuri merkitys saksalaisilla oli Lahden tapahtumissa. Samalla pitää muistaa, etteivät he tulleet Suomeen vain suomalaisia varten. Saksa ajoi täällä myös omia sotilaallisia, poliittisia ja taloudellisia etujaan.
Petäjän mielestä vuoden 1918 tapahtumia on hyvä tarkastella ilman liian yksinkertaista jakoa hyviin ja pahoihin.
– Aikalaiset puhuivat kapinasta, nykyisin puhumme sisällissodasta. Suomi oli samalla osa ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheen suurta valtapeliä. Lahti oli siinä hetken aikaa aivan tapahtumien keskellä.
Petri Görman