Teologian opiskelija Kaisa Kalmari Hako on viettänyt joulua edeltävät viikot pappisharjoittelussa Launeen seurakunnassa. Joulun lähestyessä hänen arjestaan on tullut entistä kiireisempää, koska edessä ovat joulun jumalanpalvelukset ja useat muut kirkolliset tapahtumat pyhien aikana. Silti juuri nyt, kirkon vilkkaimpana sesonkina, hän puhuu ennen kaikkea hiljaisuudesta.
– Jokaisella perheellä on omanlaisensa tapa viettää joulua. Minulla joulu on normaalisti todella intensiivinen ja usein kaoottinen ajanjakso.
Hänen joulunsa ei kuitenkaan asu suurissa eleissä tai äänekkäässä ilossa. Se löytyy pienistä, varhaisista hetkistä, kun muu perhe vielä nukkuu. Silloin hän herää aikaisin, keittää kahvia ja istahtaa ikkunan ääreen. Radio soi taustalla hiljaa.
– Voin vain katsella ikkunasta ulos ja nauttia hiljaisuudesta. Usein luen kirjaa. Ne ovat minun omia ja merkityksellisiä jouluhetkiäni.
Joulumusiikissa Kalmari Hako ei etsi koskaan iloista meininkiä. Hänen suosikkejaan ovat Jean Sibeliuksen Varpunen jouluaamuna ja Joni Mitchellin River.
– En pidä iloisista joululauluista. Pidän murheellisista, koska jouluun liittyy aina haikeutta ja surua. Se on ihan suomalainen juttu. Viehätys tulee kontrastista, joka sisältää iloa ja kaipausta. Siinä on myös suolaisen ja makean elementtejä samassa paketissa.
Joskus täydellinen joulun tunne syntyy kirkossa.
– Jos on tilaisuus käydä jouluyön messussa, niin fiilis on silloin täydellinen.
Pitkä tie kohti teologian opintoja
Tie teologiaan ei ollut Kalmari Hakolle itsestään selvä. Hän työskenteli aiemmin toimittajana ja viihtyi työssään, mutta jokin tuntui puuttuvan.
– Nautin toimittajan työstä, mutta oli sellainen olo, että yhtälöstä puuttui jotain.
Ratkaiseva hetki oli viisi vuotta sitten, kun hän luki artikkelia tieteellisestä raamatuntutkimuksesta.
– Ajattelin, että tämä on todella kiinnostavaa. Samassa lehdessä oli juttu ihmisestä, joka oli aloittanut opinnot tavoitteena pappisura. Ajattelin, että hetkinen, miksi minä en tekisi näin?
Seuraavana päivänä hän ilmoittautui avoimen yliopiston teologian opintoihin. Vuotta myöhemmin hän haki ja pääsi tutkinto-opiskelijaksi.
– Pääsykokeissa olin omien lasteni ikäisten nuorten kanssa.
Jouluna kirkko vetää puoleensa ihmisiä monista syistä. Joku tulee muistojen vuoksi, toinen tunnelman takia, kolmas hiljentymään.
– Joulu on monelle se ainoa kohta vuodessa, jolloin pysähdytään. Elämä on todella hektistä ja jouluna ihmisillä on kaipuu olla omien ajatustensa kanssa.
Kalmari Hakon mukaan joulun sanoma tuntuu poikkeuksellisen ajankohtaiselta.
– En muista, milloin maailma olisi tuntunut yhtä pimeältä kuin nyt. On paljon ahdistavuutta ja sekaisin olevaa todellisuutta, myös valtionjohtajien tasolla. Ikävöin sisäistä rauhaa, joka voisi pysyä, vaikka ympärillä on turbulenssia.
Launeella väreilee lämpö ja yhteisöllisyys
Pappisharjoittelu jouluna on hektistä. Kirkossa on iso vaihde päällä ja kirkkovuoden huippusesonki käsillä. Silti Launeella väreilee erityinen lämpö ja yhteisöllisyys.
– On runsaasti tapahtumia ja musiikkia ja ihmiset ovat lämminhenkisiä. Tällöin seurakunnassa käy paljon myös sellaisia, jotka eivät muuten vieraile kirkossa vuoden aikana.
Kirkon merkitys ei pappisharjoittelijan mukaan rajoitu uskonnollisuuteen.
– Kirkko on mahtava siinä, ettei se vaadi ihmisiltä uskonnollisuutta. Se voi olla peilauspinta ja paikka, jossa pohditaan, mistä elämässä on kyse ja mikä on tärkeää. Kirkko on läsnä ihmisen perustavanlaatuisissa hetkissä, kuten syntymässä, avioliitossa ja kuolemassa.
Erityisesti nyt ihmiset kaipaavat yhteisöllisyyttä.
– Olemme liian paljon kiinni puhelimissa ja digitaalisilla alustoilla. Ne eivät voi korvata ihmistenvälisiä suhteita. Keskustelu toisen kanssa tai yhteiset joululaulutilaisuudet ovat todella vaikuttavia kokemuksia.
Kalmari Hako toivoo, että ihmiset veisivät joulukirkosta mukanaan jotain pysyvää.
– Valoa ja toivoa. Jotain sellaista, mikä kantaa eteenpäin aikoina, jolloin pimeys tuntuu olevan kaikkialla läsnä. Ehkä niistä hetkistä syntyy eheyden kokemus, joka kantaa myös arjessa.
Petri Görman