Hollywood-menestys oli lähellä, kun Quentin Tarantino halusi Laika & the Cosmonauts -yhtyeen kappaleita Pulp Fiction -soundtrackille, mutta levylle päätyivät lopulta toiset, musiikkituottaja Martti Heikkinen kertoo.
– Se oli sitä maksisinkkuaikaa, muistelee lahtelainen yrittäjä ja musiikkituottaja Martti Heikkinen.
Hän on yksi heistä, jotka rakensivat suomalaisen musiikkibisneksen pohjaa Lahdessa 1980- ja 1990-luvuilla.
Heikkisen ura alkoi jo 1980-luvun alussa levyjen postimyynnillä. Samaan aikaan hän teki pitkää päivää Keskolla kauppiasmyyjänä.
– Intohimo musiikkibisnekseen veti kuitenkin minua yhä vahvemmin.
Vuosikymmenen puolivälissä hän avasi Lahdessa Swingtown-levykaupan, josta tuli nopeasti paikallinen kohtauspaikka.
– Paikalliset dj:t pyörivät levykaupan tiskillä ja levyt vaihtoivat omistajaa. Markus Ollikainen ja Markku Hintsanen ehdottivat, että perustettaisiin levy-yhtiö. Emme tunteneet toisiamme kovin hyvin, mutta idea tuntui oikealta.
Vuonna 1987 Heikkinen otti ratkaisevan askeleen. Hän jätti myyntimiesuransa ja ryhtyi täysipäiväiseksi musiikkiyrittäjäksi.
– Silloin syntyi Power Records, jonka toimitilat sijaitsivat ensin Aleksanterinkadulla Swintownin yläkerrassa. Sen jälkeen Launeenkadulla ja myöhemmin Saksalan Nikulassa.
Power Recordsin kulta-aika
Power Records löysi nopeasti oman paikkansa suomalaisessa musiikkibisneksessä. Sen ensimmäiset isot menestykset tulivat Bat & Ryydin sekä Turo’s Heavy Geen kautta.
– Samalla levy-yhtiö hyppäsi kansainvälisiin kuvioihin, kun solmimme yhteistyön muun muassa hollantilaisen Arcade-yhtiön kanssa.
Cannesin Midem-messut vuonna 1988 jäivät Heikkisen mieleen ja sinne hän poikkesi interrail-matkan yhteydessä yhtiökumppani Ollikaisen kanssa.
– Meidät kutsuttiin hotellisviittiin, jossa Arcade esitteli uutta Synthesizer Hits -sarjaa. Norjalaiset kertoivat myyneensä 20 000 levyä. Suorasanainen yhtiökumppanini Ollikainen totesi, me myymme enemmän.
Power Records tilasi samalla 22 000 levyä, ja kampanja sisälsi MTV-mainoksen.
– Kun meidän interrail-matka oli ohi, niin levyt odottivat jo pihassa.
Heikkinen muistelee, että Ollikaisen arvio osui oikeaan ja levy myi lopulta 70 000 kappaletta.
– Laser-tekniikalla toteutettu tv-mainos teki vaikutuksen, ja syntikkaversioita kansainvälisistä hiteistä kuunneltiin kaikkialla.
Italodisco- ja Powermix-kokoelmat menestyivät
Uuden yrityksen menestys musiikkibisneksessä jatkui italodiscolla ja Powermix-kokoelmilla.
– Power Records eli kiihkeää nousukautta pari vuotta. Se oli paras aika perustaa levy-yhtiö. Usein piti maksaa käteisellä, mutta rahaa liikkui ja bisnes pyöri hyvin.
Vuonna 1989 Heikkisen perhe kasvoi, ja hän päätti myydä osuutensa.
– Tytär syntyi ja jäin isyyslomalle ja muutin Hollolaan. Juoksin Salpakankaan metsissä ja olin tytön kanssa kotona. Samaan aikaan Suomeen iski lama, ja musiikkibisneskin hiljeni.
Heikkinen sai kuukausittain myymästään yrityksestä kuitenkin tuloja, mutta se tyrehtyi, kun lama-aika iski Suomeen.
– Silloin oli pakko miettiä uudenlaisia kuvioita musiikkibisneksessä.
Amigo Music ja folk-yhteisön voima
Uusi alku löytyi jälleen Midem-messuilta.
– Ruotsalaisten kanssa syntyi idea, josta kasvoi Amigo Music Finland Oy.
Heikkinen omisti 15 prosenttia yhtiöstä ja johti sen toimintaa Suomessa.
– Toimisto avattiin Tuotekadulle Lahteen ja myöhemmin se siirtyi Helsinkiin.
Amigo Music toi markkinoille uuden polven suomalaista musiikkia.
– Helsingin muusikkopiireistä sain jatkuvasti demoja. Minulla oli mahdollisuus valikoida parhaat päältä.
Yksi tärkeimmistä Heikkisen löydöistä oli heinolalainen Timo Kiiskinen, jonka debyyttialbumi sisälsi muun muassa kappaleet Hullu Helena ja Suuret tunteet.
– Folkmusiikki oli minulle erityisen läheinen laji. Olin käynyt Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla jo 1970-luvulta.
Amigo music tuotti levyjä muun muassa Ottopasuunalle, jossa soittivat Kimmo Pohjonen, Petri Hakala, Kurt Lindblad sekä Kari Reiman. Ehdottomasti parhaita löytöjä oli nuori kaksirivinen haitarinsoittaja Veli-Matti Järvenpää.
– Särkijärven bolero -levyltä useammat biisit saivat paljon radiosoittoa.
Järvenpää oli itseoppinut huikea pelimanni.
– Hänen levyjään myytiin hyvin, ja niiden tuotot mahdollistivat seuraavia projekteja. Kansanmusiikki toi meille myös kansainvälisiä kontakteja.
Yksi kunnianhimoisimmista hankkeista oli Finnmex-projekti, jossa esiintyivät muun muassa Eero Raittinen, J. Karjalainen, Veli-Matti Järvenpää ja Timo Kiiskinen.
– Suomalaiset muusikot löysivät omaperäisen meiningin. Se oli visio, joka syntyi baaritiskillä, mutta se toteutettiin täydellä sydämellä.
Menetetty Hollywood-hetki
Amigo Music siirtyi kokonaan ruotsalaisen Bonnierin omistukseen 1990-luvun lopulla. Heikkinen myi osuutensa ja jatkoi vielä hetken yhtiössä töissä.
– Yksi yrityksen merkittävimmistä tarinoista liittyy Laika & The Cosmonauts -yhtyeeseen. Sen levyjä vietiin Yhdysvaltoihin, ja yhtye kiersi täysille saleille yliopistokaupungeissa.
Instrumentaalimusiikkia soittavan yhtyeen biisejä tarjottiin myös Quentin Tarantinon ohjaaman Pulp Fiction -elokuvan soundtrackille.
– Tarantino halusi kaksi Laika & the Cosmonauts -yhtyeen biisiä elokuvaansa. Universal julkaisi lopulta soundtrackin, mutta korvasi kappaleet omien bändiensä tuotannolla. Jos Laikan biisit olisivat olleet levyllä, olisimme kaikki hieman varakkaampia tänä päivänä, Heikkinen hymyilee.
Vaikka Hollywoodin jättihitti jäi vain kosketusetäisyydelle, Heikkinen näkee uransa antoisana. Hän loi Lahteen levykaupan, perusti levy-yhtiöitä, tuotti menestyslevyjä ja toi esiin uusia artisteja, joiden uraa kuullaan edelleen.
– Musiikkibisnes on aina ollut yhdistelmä kaupallista silmää ja luovaa intohimoa. Minulle se oli myös koulu ja samalla elämäntapa.
Petri Görman