Teemu Nikin suosikkikomedia 100 litraa sahtia toi Sysmän ja sahdin kaikkien suomalaisten huulille.
Ohjaaja Teemu Nikillä on ollut Sysmä mielessään koko elokuvauransa ajan. Hän muutti pois kotipitäjästään jo noin 30 vuotta sitten. Lahdenpohjan kylä ja Haaviston tila eivät ole kadonneet mihinkään. Ne ovat kulkeneet mukana lauseina, muistoina ja tarinoina, jotka lopulta tiivistyivät elokuvaksi 100 litraa sahtia.
– Se on lämminhenkinen mutta armoton kuvaus alkoholista, kyläyhteisöstä ja ihmisistä niiden ympärillä.
Nikki on maanviljelijän ja sikafarmarin poika. Nuoruudessa Sysmä ei näyttäytynyt elokuvallisena paikkana. Elokuvien maailma avautui Sysmän R-kioskilta, josta Nikki vuokrasi nuorena kaikki mahdolliset elokuvat.
– Silloin syntyi myös ratkaiseva päätös. Jo 16-vuotiaana nuorena päätin ryhtyä elokuvaohjaajaksi.
Ajatus Sysmästä ja sahdista elokuvan aiheena kypsyi pitkään. Nikki kertoo haaveilleensa sahtielokuvasta lähes 20 vuoden ajan.
– Sahti ei ollut minulle pelkkä juoma, vaan osa paikallista identiteettiä, kansankulttuuria ja perinnettä.
Päijät-Hämeessä sahtiin liittyy vuosisatojen mittainen jatkumo, jonka merkitystä on vaikea selittää ulkopuoliselle.
– Se vain on siellä esimerkiksi kylien arjessa ja juhlassa. En osaa sanoa, miksi sahtikulttuuri on niin tärkeässä osassa juuri täällä. Ehkä se on satoja vuosia vanha perinne, joka määrittelee vieläkin ihmisten elämää?
”Äkkisyvä komedia”
Elokuvan todellinen lähtölaukaus syntyi teatterissa. Nikki näki näytelmän, jossa Elina Knihtilä ja Pirjo Lonka esittivät kahta humalaista naista kahden tunnin ajan. Tämä kokemus oli ratkaiseva.
– Ymmärsin heti, että tässä ovat elokuvani päähenkilöt.
Neljä vuotta sitten Nikki alkoi kirjoittaa heille tarinaa, jossa sahti ei ole rekvisiittaa vaan keskeinen kokoava voima. Koronapandemian jälkeen käsikirjoitus valmistui, ja elokuvasta tuli poikkeuksellisen tarkasti rakennettu kokonaisuus.
– Improvisaatiolle ei juuri ollut tilaa tässä elokuvassa ja lähes kaikki kuvat päätyivät lopulliseen versioon.
Elokuvaohjaaja Nikin 100 litraa sahtia on komedia, mutta se ei ole helppo sellainen.
– Yksi kriitikko kuvasi sitä “äkkisyväksi komediaksi” ja määritelmä tuntuu osuvalta. Elokuva naurattaa, mutta yllättää katsojan myös traagisuudellaan. Se kertoo alkoholismista, traumasta ja vaikeista perhesuhteista. Ne ovat aiheita, jotka ovat monelle suomalaiselle kipeän tuttuja.
Tarina on fiktiivinen, mutta monet yksityiskohdat kumpuavat todellisuudesta.
– Sahtikanisterilla rantaan kelluminen, auton tupakansytytin nenässä auton takapenkillä tai kun Ponu-Paavolla alastomat miehet kävelevät saunasta riviin ja on tapahtunut tai ainakin olen kuullut niin tapahtuneen.
Naapurinkylän sahtia arvostellaan letkautuksilla
Hienovaraiset alueelliset letkaukset ovat myös elokuvassa keskeisiä asioita.
– Juo litra sysmäläistä, niin kuset kaksi lammilaista on yksi repliikeistä, jotka avaavat paikallista sahtihuumoria. Korostan, ettei tarkoitus ole vähätellä ketään. Nämä asiat vain kuuluvat sahtikulttuuriin.
Nikki arvostaa kaikkia sahtipitäjiä ja jokaisessa kylässä oman kylän sahti on se paras.
– Visuaalisesti elokuva on kaunis, mutta tarinaltaan ruma. Kutsun sitä “Sysmä-westerniksi”, koska siinä on totuutta ja romantisointia, mutta mitään ei kuitenkaan elokuvassa silotella. Olin rehellinen itselleni, enkä yrittänyt miellyttää ketään.
Kun tekee elokuvaa henkilökohtaisesta aiheesta tai tutusta kylästä, niin olennaista on, ettei yritä hakea tarinaa mistään ulkopuolelta.
– Sen pitää tulla sisältä ja kummuta omista kokemuksista.
Ensi-iltaviikonlopun jälkeen Nikki ymmärsi, että elokuvasta tulee iso juttu. Se on hänen kahdeksas pitkä elokuvansa ja palaute on ollut poikkeuksellisen positiivista.
– Osa katsojista on kertonut, ettei elokuva naurattanut lainkaan, vaan se vain itkettI. Toiset taas ovat kiitelleet siitä, että alkoholismia käsitellään inhimillisesti.
Elokuva on löytänyt yleisönsä myös kansainvälisesti. Italiassa katsojat ymmärsivät sahdin merkityksen kylälle viinin kautta.
– Yhdysvalloissa alkoholismiin suhtauduttiin eri tavoin, mutta keskustelut olivat silti syviä. 100 litraa sahtia -elokuva liikkuu art house -kentässä ja on ollut mukana laajemmassa Oscar-keskustelussa yhtenä elokuvana 90 muun elokuvan joukossa.
Nikki kertoo tarinan sysmäläisestä parturi-kampaamosta, jossa hän kertoi tekevänsä elokuvaa nimeltä 100 litraa sahtia. Yksi lause nousee ylitse muiden valmisteluvaiheesta ja tästä parturi-kampaamossa kuullusta sutkautuksesta.
– Ai kauheeta, eihän se riitä mihinkään.
Elokuvaohjaaja Nikin mukaan 100 litraa sahtia jää elokuvaksi, jossa Sysmä on enemmän kuin tapahtumapaikka.
– Se on mielentila sekä tarina, jota on kannettu pitkään ja joka vihdoin kerrottiin valkokankaalla.
Erakkotarina jo työn alla
Nikillä on useampi projekti tekeillä ja yksi niistä sijoittuu metsään.
– Tuleva elokuva käsittelee erakoitumista ja ihmistä, joka on valinnut täydellisen vetäytymisen. Tarinan keskiössä on mies, joka on elänyt metsässä ja palaa lopulta takaisin yhteiskuntaan vain huomatakseen, kaiken muutuneen.
Nikki on valmistautunut elokuvaan omalla, tutulla tavallaan eli olemalla lähellä aihetta. Hän on viettänyt pitkiä aikoja metsissä, kulkenut yksin ja kuunnellut erakoista kertovia kirjoja sekä tarinoita.
– Minua ei kiinnosta erakko-meininki pelkkänä kuriositeettina, vaan ilmiönä, joka kertoo jotakin olennaista ajastamme ja ihmisestä itsestään. Se kertoo tarinan halusta vetäytyä, kadota ja aloittaa kaiken alusta.
Suomessa erakoita on monenlaisia. Osa vetäytyy konkreettisesti metsään, mökkiin tai autioon paikkaan, pois katseilta ja yhteiskunnan vaatimuksilta. Toiset taas erakoituvat huomaamattomammin jäämällä kerrostaloasuntoon, katkaisemalla yhteydet ja katoamalla hiljaisuuteen keskellä kaupunkia.
– Elokuvani tarkastelee tätä rajapintaa, missä kulkee vapaaehtoisen vetäytymisen ja näkymättömäksi tulemisen raja, ja mitä ihmiselle tapahtuu, kun maailma jatkaa kulkuaan ilman häntä.
Teema jatkaa luontevasti Nikkin aiempaa elokuvallista linjaa, jossa yksilö ja yhteisö törmäävät toisiinsa, usein armottomasti, mutta inhimillisesti.
– Metsään sijoittuva tarina ei lupaa helppoja vastauksia, vaan hiljaisia kysymyksiä. Keitä me olemme, eläimiä vai ihmisiä? Mitä jää jäljelle, jos ihminen katoaa muiden elämästä kokonaan?
Petri Görman